Olen tullut siihen tulokseen, että näiden nuorisovaihto-ohjelmien aikana perheet oppivat ja kokevat uutta ihan siinä missä vaihto-oppilaskin. Vaikka he eivät joudukaan aivan uuteen ympäristöön, kulttuuriin, uusien ihmisten keskelle, oppimaan uutta kieltä, he saavat seurata vierestä kun joku muu kokee tämän kaiken. Ja he kokevat vaihto-oppilaan kautta uuden maailman, sillä onhan tämä jostain aivan eri ympäristöstä ja kulttuurista.
Minun tultuani tässä perheessä on alettu syömään ainakin vähän terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Kasviksia on otettu mukaan ruokavalioon. Pöydällä on kulho omenia. Minun vuokseni varastosta kaivettiin vanha sähköpiano, jota Theo ja Jaclynkin nyt innokkaasti soittavat. Minusta on ihanaa, miten he ovat ottaneet minut yhdeksi perheen jäsenistä. Kaikkien muiden kuva on kehyksissä yhden hyllyn päällä yläkerrassa, ja nyt he haluavat minunkin kuvan siihen.
Eilen opetin Olivialle miten keitetään pastaa. Uskokaa tai älkää. Me olimme lasten kesken sen illan ja kävikin ilmi, ettei talossa ole mitään ruokaa. Theo tuli (amerikkalaisen) jalkapallon harjoituksista väsyneenä ja oli nälkäinen, muillakin kurni maha. Ensin pengoimme kaapit, eikä sieltä löytynyt oikein mitään muuta hyödyllistä kuin kolme spagettipussia. Minä olin sitä mieltä, että nyt lähdetään kauppaan. Olivia sanoi, että se olisi niin kaukana, ettemme pystyisi kävelemään sinne. Ehdotin, että pyöräillään. Olivia sanoi, että selvähän se, jos haluaa jäädä auton alle.
Täällä ei muuten ihan tosissaan voi kävellä tai pyöräillä oikein missään, sillä kävelyteitä on harvassa, ja jos kävelee maantien reunassa, autot eivät väistä, vaan ihan oikeasti ajavat päälle. Päädyimme sitten keittämään pastaa ja syömään sitä tomaattisen pastakastikkeen kanssa, joka oli myös löytynyt kaapista. Olivialla oli suuri huoli siitä, miten pitkät spagetit mahtuisivat kattilaan kokonaisina. Minua pidettiin nerona kun sain kaikki kattilaan rikkomatta niitä ja vielä sain ne keitettyäkkin. Hurjaa!!
Noh, nyt Skoricin lapset osaavat pastankeiton jalon taidon. Ehkä saan opetettua heille vielä vaikka mitä muita taitoja.
Niin tämä nyt oli vain tälläinen pohdiskeleva teksti, sillä mitään ei ole oikein tapahtunut kahden viimeisen päivän aikana. Olemme viettäneet aikaa Theon kanssa, Markin ja Sarahin ollessa jollain omilla asioillaan, Jaclynin ollessa mummolassa tai isällään, ja Olivian ollessa jalkapalloharjoituksista.
Thaankkkkks
Ihanaa Anniina, yritä jossain vaiheessa saada porukka syömään jotain sun tekemää gourmeeta. Amerikassa ollaan just varmaan tollaisia(sun kuvamia) ruoan ja liikkumisen kanssa. Muistan kun veljeni Sippo oli vuoden perheineen Alabamassa ja Seija loihti perheelle perussuomalaisen lohi juhla-aterian ei sitä paikalliset oikein arvostanut. Mimmin sanoin se oli varmaan yäk, eli siis tämä ei oikein ollut meidän makuumme. Et maininnut miten spagetti maistui, toivottavasti valloitti kaikkien makuhermot. Odotat varmaan kovasti koulun alkua? Edelleen jaksat tosi upeast muru kirjoittaa...Olet ajatuksissa koko ajan..-Isiti-
VastaaPoistaSiistiä A2, sä oot ihan supermegakokki! kohta suomalaiset kattoo BB:n tilalla (se alko eilen.. :O) ANNIINA2 THE SECOND JULIA CHILD -ohjelmaa! :O
VastaaPoistaIsi, mie meinasin kokata näille joku kerta ihan kunnolla! Kyllä se miusta on ihan reilua, kyllä ne voi yhden illan syödä miun ruokaa kun mie syön heidän ruokaa joka ilta! Spagetti ainakin maistui hyvin. :)
VastaaPoistaKoulua ootan kyllä, aamuherätyksiä EN. Koulu alkaa joka aamu 7am. Kiitos ja tekin ootte mielessä!
Minkki, enkö ookkin <3 hahahaha todellakin. :--D "seuraavassa jaksossa opetan amerikkalaisille miten keitetään perunaa"
Hyvä Ansku, oikea asenne! Sano sit jos tarttet reseptejä tai apua suomalaisen gourmetillallisen suunnittelussa :) Tosin reseptejähän löytää netistäkin hyvin. Voi olla mielenkiintoista hankkia niitä aineita sieltä, kaikkea ei ehkä löydy jos kerran kardemummaakaan ei siellä ole.
VastaaPoista<3 mama
oiiii :):) tee niille kananuudelikeittooo tai tomaattikeittoo :):) tai sitten ömhömm, sitä hanskin mömmööö! i like it ;) mun kokkiansku<3
VastaaPoistaSain tän blogin osoitteen vähän mutkan kautta, kun miulla ei ole Facebookia. Joka tapauksessa, miun oli tarkoitus lukea viimeisin kirjoitukset, mutta liimauduin ruudun ääreen pitemmäksi toviksi kuin mitä oli tarkoitus. Osaat kirjoittaa tosi hyvin, niin elävästi, että tuntuu kuin itekin olis siellä. Tuli sitt kaikki kirjoitukset luettua saman tien... Tiiän, että pärjäät siellä, mutta kaikkea hyvää sulle sinne! Onnea ei voi koskaan olla liikaa matkassa (:
VastaaPoistaT: Roosa
*viimeisin kirjoituksesi
VastaaPoistaR
Kiitos Roosa, kiva kun siekin eksyit lukemaan! :)
VastaaPoista