Elämä jatkuu

Todistaakseni, etten ole laiska blogin kirjoittaja, on minun ilmeisesti otettava itseäni niskasta kiinni ja luotava jotain järkevää. Niin paljon on tapahtunut niin pienessä ajassa. Lauantaina oli juhlat, jossa juhlimme Olivian syntymäpäivää (joka oli muutama viikko sitten) ja minun tänne tuloa. Täällä oli muutaman kymmentä ihmistä, nuoria ja vanhempia ja sanoin noin miljoonaviisisataatuhattakaksikymmentäneljäkymmentäseitsemän kertaa "Hello, nice to meet you, I'm fine, how are you..." Mark grillasi loistavaa ruokaa ja kaikki söivät ja joivat. Minulla oli hauskaa, vaikka päivä olikin pitkä. Tältä näyttää minun uusi talo:

Sunnuntaiaamuna lähdimme kirkkoon. Ensin meillä oli sunnuntaikoulua tunti, sen jälkeen ihmiset lauloivat kirkossa riemukkaita lauluja. Lopuksi kuuntelimme pastoria, jolla oli hyvin paljon sanottavaa. Minun oli vaikea keskittyä, koska en ymmärtänyt ihan kaikkea, mitä sanottiin. Jos en tajua tiettyjä sanoja lauseesta, merkitys jää ymmärtämättä. Onneksi niin ei käy kovin usein. Vaikeinta minulle on se, jos en pysty selittämään jotain asiaa, koska en tiedä avainsanoja. Se on turhauttavaa. Minä kun olen aivan kun tuo pastori. Minulla on paljon sanottavaa maailmalle. Toinen vaikea asia on, kun ympärillä on hälyä, musiikkia ja paljon ihmisiä. Silloin minun on vaikea kuulla ja ymmärtää minulle suunnattua puhetta. Onhan tässä onneksi vielä vuosi aikaa oppia....

Kirkon jälkeen menimme picnic -juhliin eräiden tuttujen luokse. Noita kutsuja tuntuu olevan aika paljon ja yleensä ruoka on sama: hampurilaisia, joihin on paistettu pihvit, ja hot dogeja, johon on paistettu makkarat. Lisäksi joitakin lisukkeita. Kyllä sitä kerran tai kaksi jaksaa syödä, mutta kolmas ja neljäs voi tehdä tiukkaa...

Jotta aika ei vain kävisi pitkäksi menimme sinä iltana vielä katsomaan baseball peliä. Elämäni ensimmäistä baseball peliä. Loppujen lopuksi, lukuisten ihmisten yritettyä selittää minulle että miten sitä pelataan, ymmärsin, että se on hyvinkin samanlaista kun pesäpallo. Palloa lyödään ja sitten juostaan. Pelaajat vaan näyttävät typerämmiltä asuissaan!

Meille kerrottiin koulutuksissa, ettei jenkeillä ole kännyköitä, he eivät ymmärrä sarkasmia, ja jos ottaa tatuoinnin, se tarkoittaa että on joko merirosvo tai rikollinen. Kaikille tiedoksi: kaikilla amerikkalaisilla on kännykät. KAIKILLA ihmisillä, ketä olen tähän mennessä tavannut, on ollut kännykkä, vieläpä hieno sellainen. He myös ymmärtävät sarkasmia paremmin kuin loistavasti ja olen tavannut fiksuja, sivistyneitä aikuisia ihmisiä, joilla on tatuointi.

Tältä näyttää minun perheeni! ;D Sarah, Theo, minä, Mark, Jaclyn ja Olivia. Voitte vain kuvitella miten loistavasti sovin tänne.... They're all crazy, just like me! (ja kuviahan kannattaa edelleen klikkailla jos haluaa nähdä ne isompana)

Jos jotakuta kiinnostaa nähdä lisää kuvia, niin niitä on eeerittäin paljon facebookissa. :)

Anniina kiittää.