Jos toissapäivänä oli pinssipiirit, niin tänään on ollut itkupiirit. Ihana, kiireinen, surullinen ja stressaava päivä on takana. En osaa oikein sanoa muuta, sillä olen väsynyt, sekaisin ja itkuinen. Kyllä se vaan on ihan fakta, että lähteminen tulee olemaan aivan mielettömän vaikeaa. En pysty vieläkään käsittämään sitä.
Toisiin aiheisiin. Kävin tänään Juulin kanssa syömässä. Hän tarjosi minulle ruoan ja antoi läksijäislahjaksi Juuli-apinan. Söpö pehmoapina, josta varmasti tulen muistamaan rakkaan ystäväni.
Kotona odottikin pakkausta ja stressiä. Sain pari minihermoromahdusta ja useita itkukohtauksia. Me kaikki itkimme kuorossa. Minulle tulee niin ikävä kaikkia!
Emilia oli leiponut minulle läksijäiskakun ja voin sanoa, että se maistui aivan yhtä herkulliselta, miltä näyttikin.
Niin, lopulta saimme pakattua ja nyt pitäisi olla kaikki mukana. Toivotaan parasta. Huomenna lähdemme viiden aikoihin ajamaan kohti Lahtea. Jos en enää kirjoita huomenna, niin kuulette minusta seuraavan kerran sitten, kun olen jo Pennsylvaniassa hostperheessäni. Sillon kerron varmasti New Yorkin maaohjelmasta, lennoista ja ikäväitkukohtauksistani.
Anniina kiittää.
ei tästä ikkusta tule loppua ku itkettää vaa niin kamalasti. eihä sitä käsitä millään, yks lintu lähtee kotipesästä. tämä pieni lintu jää piipittämään. se tuntuu siltä ku yrittäs päästä lentoon, ilman toista siipeä. yksi osa mun elämää lähtee maailmalle :'( vihaan sinuu niin paljon, mut rakastan kymmenen kertaa enemmän<3 jokainen kyynel jonka vuodatan on tän arvosta, haluun et vietät ihanan vuoden siellä ja kun tuut takasin osataan varmasti arvostaa toisiamme paljon enemmän, musta tuntuu et tää vaihtosvuosi lähentää meitä, toivottavasti. oot rakas siskopossu.
VastaaPoistaVoi Anniina!
VastaaPoistaElävästi muistuu mieleen oma lähtö 15 vuotta sitten. Myönnän että tunnen itseni vanhaksi ja olen hieman kade :-)
Voisin veikata että viikon päästä sinulla on aika eri fiilis. Ympärillä on niin paljon uutta ja ihmeellistä että ikävä unohtuu. Kaikki kotona oleva kulkee toki mukana, mutta se löytää oman paikkansa siinä kaikessa. Ja kun aikanaan muistelet tuota vuotta ihmettelisin suuresti jos päälimmäisenä muistona olisi ikävä kotiin. Eikähän siinä ikävässäkään mitään pahaa ole! Päinvastoin!
Vietä ihana vuosi! Nauti, pidä silmät ja korvat auki ja opi paljon uutta. Saat varmasti mukaasi uusia ystäviä ja ison kasan muistoja.
Kata
PS. Silloin minun aikaan sähköposti ei ollut vielä käytössä kovinkaan yleisesti. Niinpä yhteydenpito tapahtui kirjeitse ja faksilla. Onneksi olen säilyttänyt tuon kirjeenvaihdon. Luen noita kirjeitä edelleen silloin tällöin ja ne aiheuttavat aina itkun ja naurun sekaisia kohtauksia. Veikan ja Kaisan kertomukset nuorisotalon diskoista ja liian aikaisista kotiintuloajoista ovat koomista luettavaa! Ja isän ja äidin tapa kirjoittaa saa kyyneleet silmiin. Suosittelen viestien säilyttämistä vaikka tänäpäivänä iso osa keskustelusta varmasti tapahtuukin mesen, facebookin, yms välityksellä.
PPS. En ymmärrä miten saisin tänne tuollaisen nimimerkin joten kirjoittelen nimettömänä :-)
Emppu oot ihanin kaikista. Sie tiedät mitä mie ajattelen. ♥ Oon ihan varma, että tää lähentää omalla tavallaan. Niin sinäkin oot rakas.<3
VastaaPoistaKata, ihanaa kun on näitä tuttuja jotka on kokenut saman joskus! Tulee hyviä vihjeitä. :) Varmasti on parempi fiilis viikon päästä. Oot ihan oikeassa. Nyt vaan on tämmönen olo, toivottavasti siitä päästään pian.
Mie aion lähetellä paljon sähköpostia ja varmasti säilyttää ne. :) voihan ne tulostaa ja laittaa johonkin sitten muistoksi.
Niin, ja sen nimimerkin saa niin, että luot oman tilin googleen. :--) se on ilmaista ja niin pystyt liittymään myös miun lukijaksi, jos haluat. Painat vaan tuolta sivun oikeasta laidasta, lukijoiden yläpuolelta, kohtaa "lue".
Anniina