My Exchange Year in America

My Exchange Year in America

sunnuntai 22. elokuuta 2010

apinointia

Olen tullut siihen tulokseen, että amerikkalaiset ajavat hyvin paljon. Vietimme lauantaiaamun ajellen ympäriinsä paikasta toiseen. Pankkiin, viemään Olivia, toiseen pankkiin, koululle, kauppaan, tankkaamaan, toiseen kauppaan, aamupalalle. Mieletöntä... Tänään ajoimme autolla naapuriimme syömään. Ihan hullua!!! Ei voi muuta sanoa.

Minulla on mielettömän hauska viikonloppu. Eilen, lauantai-iltana satoi pitkästä aikaa. Heitin Theolle, että voi kuinka olisi hauskaa mennä ulos hyppimään sateeseen. No Theohan siihen heti, että miksikäs ei. Joten me fiksut menimme ulos sateeseen. Silloin ei vielä satanut kovinkaan paljoa. Juoksimme ympäri taloa ja pompimme lätäköissä, keinuimme, makasimme autotiellä vuorotellen ja kastelimme selkämme kokonaan. Seisoimme pömpeleillä ja poseerasimme ohi ajaville autoille pimeässä. Siinä vaiheessa sade oli jo yltynyt kovaksi, ja olimme aivan litimärkiä. Nauroimme makeasti ja teimme kuperkeikkoja ruoholla. Lyhyesti sanottuna: It was SO much fun. Harmi ettei siitä ole yhtään kuvia! Theo osaa kyllä olla ärsyttävä välillä, mutta hänen kanssaan on hauskaa tehdä kaikkea hullua, mihin kukaan muu ei suostuisi. Hän on minun hostmonkey ja minä olen hänen exchangemonkey.

Sunnuntaiaamuna, eli tänään, menimme taas kirkkoon. Tällä kertaa se oli mielenkiintoisempaa. En tiedä miksi... Ehkä ymmärsin jo enemmän. Kirkon jälkeen lähdimme käymään paikallisella nähtävyydellä, joella nimeltä Ohiopyle (en oo varma kirjotinko oikein). Se oli suuri joki, jossa oli kova virta ja vesiputous.


Jotkut hullut melojat laskivat alas noita putouksia. Seuraavasta kuvasta näette, että tuo putous onkin isompi mitä eka kuvittelisi! (ps. The River Wild)


Kun käveltimme ylöspäin, pääsimme paikalle jossa pystyi kahlaamaan. Minä tietysti syöksyin ensimmäisenä jokeen. Se oli ihanan viileää ja virta tuntu ihanalta jalkoja vasten. Ziggy oli ihan riemuissaan kun pääsi uimaan ja se pärski siellä kun mikäkin vesipeto. Ozzie kävi makaamaan veteen... Minä nautin siitä ihan mielettömästi. Siitä tuli jotenkin oudosti Suomi mieleen.



Oltuamme siellä aikamme ajoimme toiseen paikkaan, joka oli nimeltään Cucumber Falls. Siellä joki oli paljon pienempi ja tuli alas kauniisti kapeassa vesiputouksessa. Ihmiset seuraavassa kuvassa auttavat vähän hahmottamaan putouksen korkeuden. Siellä oli todella kaunista ja olin innoissani kun sain kiipeillä kivillä. Tuli kyllä taas semmonen tunne että olen luonnon lapsi. Olisin voinut jäädä sinne asumaan!



Illalla tosiaan huristelimme vielä autolla naapuriin syömään... Nyt olemme Olivian ja parin hänen kaverinsa kanssa kotona. Minulla on joskus Olivian kavereiden kanssa vähän yksinäinen olo. Olivia ei oikein aina ota minua mukaan juttuihinsa. Sitten jos kysyn mitä tapahtuu, hän vain ignooraa minut. Noh, kai minun vain pitäisi mennä itse mukaan aktiivisemmin. Niin teenkin yleensä, joskus se on vain hankalaa jos on aivan ulkona jutusta eikä kukaan suostu selittämään, että missä mennään.

Nyt mennään katsomaan Avataria jo toista kertaa tällä viikolla! Moro.

Anniina kiittää

8 kommenttia:

  1. Oletpa päässyt näkemään ja kokemaan ihania juttuja! Kuulostaa mukavilta retkiltä. Ja mukavaa apinointiakin:)

    Ehkäpä sitten kun koulu alkaa, saat uusia, ihan omia kavereitakin, eikä kaverit ole pelkästään niitä Olivian kavereita. Olikos niitä muita vaihtareita missään lähistöllä? Niidenkin kanssa varmaan on kiva pitää yhteyttä.

    <3 mamma

    VastaaPoista
  2. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAEEEE KUOLIN TOLLE THE RIVER WILDILLE hihihih ei mulla muuta :----------------------------------------D

    VastaaPoista
  3. ehanaa et sulla on siellä apinointikaveri! :) mulla ei oo täällä:(:(:(:(:(::( surku nyyhky :( mut ihana et sulla on ollu kivvaaa, kaipaan sinnuu<3

    <3sisso

    VastaaPoista
  4. mama: juu kyllä, toivotaan. Muut vaihtarit on vähän kaukana kun ne asuu paljon lähempänä Pittsburghia, tai sen toisella puolella. Ja miehän en oo tutustunu vasta kun kahteen vaihtariin, en tiedä muista.

    minkki: hihihihi 8)

    emppu: joo niin on <3 se saa kyllä kaiken kunnian ärsyttämisestä, se voittaa jopa siutkin, voitko uskoa!! miekin kaipaan sinua siskokulta, apinoi äitin kanssa siellä!

    VastaaPoista
  5. senki Ranja Ryövärintytär siellä kivilläs ja putouksillas :D <3 toivottavasti miullaki on yhtä kivvaa ku siulla :D <3

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Anniina!
    Mie heppujen kans seuraan siun ameriikan elämää innokkaasti. Siul on hauska, mukaansatempaava tyyli jota on ihana lukea. Terävästi ja humoristisesti havainnoit kaikkee ja myö noljakkalaiset mattimeikäläiset voijaan kuvitellaan itsemme sinne siun luo kokemaan kaikkee siun kans. Ja kateellisena täällä vaan ollaan.. :-)
    Oikeen ihanata syksyy siulle sinne.
    Enkuleita.
    Rulla

    VastaaPoista
  7. Keiju kultani, onpas hauskaa huomata miten sulla on ihan samalaisia kokemuksia/ihmettelyn aiheita tuosta amerikkalaisesta elamasta kuin minulla aikanaan... itsekin sita silloin ihmettelin etta autolla mennaan kaikkialle, vaikka olis vaan sata metria matkaa... vois luulla etta he ovat unohtaneet etta jalkoja voi kayttaa muuhunkin kuin auton kaasupolkimeen :-DDD ja kaikki pitaa sua ihan hulluna jos kavelet ihan vain kavelemisen takia.

    Ihana etta olet paassyt luonnonhelmaan olemaan luonnonlapsi, ja hulluttelemaan ja apinoimaan kanssa!

    Ajattelen sua! Haleja paljon from your mad auntie J

    VastaaPoista
  8. Tiuhti: VARMASTI tulee olemaan yhtä ihanaa ja kamalaa. :)

    Rulla: Kiitos paljon ja kiva että oot eksyny seuraamaan tätä! Ihan ihmeissäni oon kun niin paljon lukijoita tullu...

    MAJ: Hahaa niimpä! Nuoret käy täällä kyllä ihan kävelyilläkin, mutta aikuiset ei. Haleja myös sinne kaikille!

    VastaaPoista