Heippa kaikki, kirjoittelen taas pienen tauon jälkeen. En ole ehtinyt nyt kirjoittaa, kun täällä on ollut niin kiireistä koko ajan. Skoricit ovat hyvin kiireisiä ihmisiä! Koko ajan on jotain menoa tai tekemistä. Minä nautin siitä, sillä silloin koti-ikävä ei ehdi iskeä.
Minulla on paljon parempi olo kuin New Yorkissa, sillä nyt olen kotona. Tämä on minun kotini ja se tuntuu hyvältä. Jos minulle tulee jotain huolia, voin heti jakaa ne muiden kanssa ja saan tukea. Kaikki täällä välittävät minusta ja minä välitän heistä. Tämä tuntuu jo perheeltä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että unohtaisin teidät rakkaat siellä koti Suomessa!!
Lyhyesti:
Mark on hauska ja äänekäs.
Sarah on huolehtivainen ja ihana.
Olivia on mukava ja ystävällinen.
Theo on energinen ja nauravainen.
Jaclyn on suloinen ja pikkuinen.
Rakastan heitä kaikkia! Sarah oli laittanut minulle ihanan huoneen valmiiksi. Olen siis samassa huoneessa Olivian kanssa. Vaikka aluksi vierastin ajatusta, nyt se tuntuu kivalta. Kun joku on lähellä, ei tule yksinäinen olo. Ja jos haluan omaa aikaa, voin vain sanoa hänelle, että haluaisin olla hetken yksin. Hän voi tehdä saman minulle! Ymmärrämme Olivian kanssa mielestäni toisiamme loistavasti. Meillä on hauskaa koko ajan. Minusta on ihanaa kun hän on niin ystävällinen koko ajan. Amerikkalaiset hymyilevät ja kiittävät paljon, sen olen huomannut.
Noniin, asia josta varmaan kaikki haluavat kuulla. Ruoka. Kyllä, se on paljon epäterveellisempää kuin Suomessa. Tässä perheessä ei käytetä paljon pekonia, mutta paistettua kananmunaa on ollut joka aamu. Lounaan/päivällisen syömme vaihtelevasti kotona tai ulkona jossain ravintolassa. Minusta on ihanaa, että Sarah on minun vuokseni yrittänyt tehdä terveellisempää ruokaa ja pienempiä annoksia! He ottavat minut huomioon joka asiassa.
Mark sanoi heti ensimmäisenä päivänä hienoon ravintolaan mennessämme suunnilleen että: Meillä ei ole paljon rahaa, mutta kai sitä ihmisen pitää saada syödäkseen! Niin... kyllähän minä ymmärrän. Perheellä on iso talo, kolme upouutta autoa, kaikilla iPhonet, paljon vaatteita ja lapsilla käteistä melkoisesti. Kaikilla naapuruston "lapsilla", kuten he sanoisivat on hieno, OMA auto. Menimme Olivian kaverin Dawnin kyydissä jäätelöille yhtenä päivänä ja voin sanoa: se ei ollut mikään vanha lada.
Englannin puhuminen ei ole ollut minulle ongelma. Joskus en pysty selittämään jotain asiaa, kun en tiedä avainsanoja, ja sillon turhaudun helposti. Mutta muuten pärjään melko hyvin! Suomi ja englanti tosin sekoittuvat vähän liian helposti. Nyt kun olen kirjoittanut blogiini suomeksi, on englanti taas vaikeaa. Se on ärsyttävää!!
Mark kantoi eilen varastosta minua varten sähköpianon ja kitaran! Eilen soittelin vähän pianoa ja nämä kovasti yrittivät väittää että olen hyvä. Sitten Mark onnistui houkuttelemaan minut soittamaan ja laulamaan Amazing Gracen hänen kanssaan. Se oli kivaaaaaaaaaa! Mark on tosi hyvä, se laulaa kirkossakin ja käy harjoittelemassa.
Niin, elämä täällä on pyörähtänyt käyntiin aika loistavasti. Jos joku ihmettelee miksen kirjoita koulusta, se johtuu vain siitä, että se ei ole vielä alkanut. Hihi, joten meikällä on vielä kolmen viikon loma!
Noniin, enköhän ole istunut tietokoneella jo ihan tarpeeksi. Toivottavasti Suomessa menee hyvin! Rakastan teitä!
Anniina
Kuulostaapa mukavalta. Ihanaa, että olet kotiutunut noin hyvin.
VastaaPoistaNiin, raha on mielenkiintoinen asia. Rikkaus on niin suhteellista. Se, mikä Amerikassa on tavallista ja keskinkertaista, voi täällä olla ihan muuta.
Pyydä vaan reseptejä, jos haluat tehdä ja tarjota siellä terveellistä ruokaa :)
Ihanaa, että olet päässyt musisoimaan siellä ja saanut lauluseuraakin. Ei pääse ihan unohtumaan.
Koirat lähettää haukkuterveisiä. Painiskelevat tuossa miun jaloissa. Ne ei varmaan ole vielä tajunneet, että olet vähän pidempään poissa...
Halauksia!
<3 mamma
Hyvä Anniina!Nyt kun olet päässyt maahan, niin pysy siellä. Kiva lukea sinun blogiasi.
VastaaPoistaterv ptr
Ansku, on kivaa lukea kuulumisiasi ja todella ihanaa, että sopeutuminen uuteen perheeseen on käynyt kivuttomasti. Täälläkin jännitettiin matkaasi ja on odoteltu kuulumisiasi. Tosi mukava, että jaat niitä täällä blogistaniassa. Oikein mukavaa kesäloman jatkoa ja sitten kolun alkua. Sekin on varmaan sinulle mukava kokemus!
VastaaPoistaOi ansku, ihan mahtavalta kuulostaa kaikki! Nauti täysin siemauksin :) Ois valehtelua, jos sanoisin, että olen vain vähän kateellinen :D
VastaaPoistaMoikka murunen...ihanapa on lukea kirjoitustasi ja tapaasi kertoa elämästänne siellä. Vieläkin kyynel(ilon ja ikävän)tulee väkisin kun tulen elämääsi siellä ajatuksin, mutta lienee luonnollista. Olen niin iloinen, että kaikki on hyvin, sinä tulet saamaan vuodesta niin paljon ja se kantaa elämässä eteenpäin hyviä asioita mukanaan. Minä tulin juuri töistä, monimuoto viikonvaihde menossa. En oikein vielä osaa käytellä blogin ominaisuuksia ja monesti on kirjoitukset hävinneet jonnekin. Yksi päivä vielä ja sitt pääsen tuopanjoelle mimmin kanssa. Kyllä tuo varallisuus on tosiaan suhteellista, myös amerikassa se on suhteellista, sen varmaan jo olet huomannut ja huomaat sen melko vahvastikin jatkossa. Mutta iso osa on loppujen lopuksi onnellisia siinä elämässä missä ovat ja hyvä olohan lähtee aivan jostain muusta kuin uudesta kännykästä, vaikka niin sitä kuvitellaan. Ainaskin mie....hyvää viikonloppua Anniina kulta, olet mielessä. ps. Emilialla biitsin sm eka päivä menossa. Karsivat just ja voittivat kolme ekaa peliä ja oman lohkonsa. Tästä eteenpäin kahden tappion kaaviolla...
VastaaPoistaKuulostaa kivalta perheeltä! 8)
VastaaPoistaYllätähän ne joskus kokkaamalla suomalaista ruokaa! :'D