Ei ehkä sittenkään jalkapalloa

Heti aluksi pakko sanoa: ei voisi olla vähemmän luova olo. Haluan kuitenkin yrittää väsätä jotain. Väsyttää aivan kamalasti. Täällä tuntuu, että väsyttää koko ajan. Oltuani maassa kohta kaksi viikkoa en voi enää syyttää aikaerorasitusta väsymyksestäni. Olen nukkunut hyvin, vähintään 9 tuntia yössä ja silti tuntuu että en jaksa iltaan asti. Ihmeellistä...

Olen viettänyt tänään erittäin kiireellistä päivää tietokoneeni kanssa. Olen puhunut Skypessä äitini, mummoni ja isäni kanssa, sekä chattaillut monien kavereiden kanssa. Kuten otsikosta voitte ehkä päätellä, jalkapallon pelaaminen ei ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan. En ole pystynyt menemään treeneihin tuon ensimmäisen kerran jälkeen, sillä jalkani ovat vaivanneet minua jälleen. Nyt kuitenkin yritämme hoitaa asiaa kuntoon. Eikä siitä sen enempää.

Eilen, keskiviikkona, vietin ihanan illan yksillä Rotaryn kutsuilla. Söimme ravun jalkoja, katkarapua, maissia, pikkuisia makkaroita ja perunoita suoraan pöydältä, käsin. Kokki keitti ne kaikki yhdessä suunnattomassa kattilassa, ja kippasi sitten ruoan suoraan pöytäliinalle. Siitä sitä sitten popsittiin sormin. Pakko sanoa, että se oli aivan mielettömän hyvää! Minulla reippaalla tytöllä ei käynyt mielessäkään nirsoilla, toisin kuin eräillä muilla vaihto-oppilailla, jotka olivat siellä. Tapasin Lisan Itävallasta ja Magdan Puolasta. Oli välillä kiva puhua sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa voi jakaa hyviä ja huonoja mielipiteitä Jenkkilästä! Onneksi en ollut ainoa, jonka mielestä paikallinen hanavesi maistuu aivan järkyttävän pahalta...Viereinen kuva on kyseisiltä kutsuilta.

Lisan ja Magdan mielestä amerikkalainen ruoka on pahaa. Minä en sanoisi niin... Se on erilaista, muttei pahaa. Onhan se epäterveellistä ja rasvaista ja suolaista ja vaikka mitä, mutta sen kanssa on vain elettävä. En minä haluaisi syödä tätä lopun elämääni, mutta kyllä sitä vuoden aina kestää! Ja nuo merenelävät olivat aivan loistavia!

Huomisen ohjelmasta en tiedä vielä paljoakaan. Pääsen ehkä Olivian mukana hänen taidetunneilleen, muistaakseni ne olivat perjantaisin. Yleensäkään en tiedä tulevien päivien ohjelmista ja tapahtumista paljoakaan. Asiat vain tapahtuvat, yhtäkkiä lähdetäänkin ajamaan toiseen kaupunkiin ja ollaan perillä tunnin päästä. Tämän viikon päivät ovat kuitenkin olleet melko rauhallisia, olen lähinnä istunut kotona Sarahin kanssa tai lähtenyt randomisti hänen kyytiinsä, läheiseen ostoskeskukseen tai vaikka käymään koululla. Ei siis mitään erikoista ja silti osaan nauttia täällä olosta! Kuten sanoinkin jollekulle, kyllä minulla on ikävä kotiin, muttei se ole raastavaa ikävää. En minä täältä vielä haluaisi lähteä!

No tulihan nyt sönkötettyä vaikka mitä turhaa.....

Anniina taas.

Ps. tonnikala on hyväääääääääääääääääääääää, varsinkin jos siihen sekottaa vähän majoneesia ja sipulia!! 8)) (thanks minkki♥)