Jalista ja auringonpaistetta...

Tästä lähtien elämäni täyttyy jalkapallolla. Jalkapalloa aamusta iltaan, kello aamuseitseästä kello iltakolmeen. Ihan hullua suoraan sanottuna. Asianhan voisi hoitaa paremminkin, jos minulta kysytään. Odottelua oli yhteensä varmaankin kolme tuntia, jos ruokailuaika lasketaan mukaan. Harjoittelimme vähän aikaa, sitten joimme ja odottelimme kymmenen minuuttia tai enemmän, paahtavan kuumassa auringonpaisteessa. Yhden treenipäivän tulos: ruskettunut pärstä, jumalattoman kipeät jalat, kuolleet lonkat, päänsärky tuosta päättymättömästä auringonpaisteesta, sekä hikiset sukat. En tiedä jääkö plussan puolelle...

Niin, päätin jo ennen tänne tuloa aloittaa jalkapallon pelaamisen, siksi että Oliviakin pelaa. Ostin alesta nappikset kymmenellä eurolla ja pää pystyssä ajattelin, etteivät ne lonkat varmaankaan vaivaa, kannattaahan sitä ainakin kokeilla. Paljoakaan valittamatta päädyn vain toteamaan, että huh huh mitä hommaa tuossa helteessä.

Olin keskiverron huonommalla puolella. Jos joku tuntee minua yhtään, niin voi ehkä päätellä että kyseinen seikka ärsytti minua enemmän kuin vähän. Lohduttaudun sillä, että kaikki muut olivat luultavasti pelanneet vuosia. Minun ainoat kokemukset ovat koulun jalkapallotunneilta yläasteelta. Ei kovinkaan tasokasta... Keskittymistäni auringonpaisteen lisäksi heikensi pelottava valmentaja. Mukavaksihan tuo ihan osoittui sitten kun pidemmälle päästiin, mutta harjoitukset alkoivat hänen osalta sitruuna nenän alla.

Talossa on tällä hetkellä ihanan rauhallista. Saan istua sängylläni ja kuunnella ihanaa musiikkia, tai soittaa pianoa ja laulaa, ilman että kukaan kuulee. Vaikka pidän kovasti Olivian kanssa samassa huoneessa asumisesta, hetken yksinolo tekee hyvää. Olivia ja Theo ovat tämän viikon äitinsä luona. Oliviaa näen kuitenkin joka päivä jalkapalloharjoituksissa. Jaclyn on myös poissa tämän illan, isänsä luona. Kun tulin harjoituksista, sain olla kaksi tuntia talossa aivan yksin. Se tuntui oudolta, kun on tottunut siihen että Olivia istuu koko ajan tuossa vieressä omalla sängyllään ja Jaclyn ja Theo ramppaavat meidän huoneessa vähän väliä.

Sarah tuli vähän aikaa sitten ja Mark tulee jonkin ajan kuluttua päästyä töistä. Sitten menemme kolmistaan johonkin ravintolaan syömään.

Thanksssss

Kuvassa äitin antama muumityynyliinä, Juuliapina ja perheen minulle antama mielettömän pehmeä ja ihana hauva, jolle en ole vielä keksinyt sopivaa nimeä. Ehdotuksia?

ps. Huomenna herätys kuudelta. ♥♥♥♥♥