Arkeen palaaminen.

Nyt alkaa arki pikkuhiljaa sujua täällä hampurilaisten maassa. Aamuheräämiset ovat ja varmasti tulevat olemaan hyvin vaikeita, mutta ihme kyllä kouluun olen jo alkanut tottua vaikka tänään oli vasta kolmas päivä. Ja vaihdon lukujärjestykseni tänään! Algebra 1 oli aivan liian helppoa, niitä semmosia yhtälöitä mitä meillä opiskellaan seiskaluokalla! 2x + 1 = 3. Hankalaa. Jokatapauksessa sain nyt Algebra 2 kurssin ja minulla on hyvin vahva tunne, että sekin tulee olemaan liian helppoa. No, ei voi mitään. Lisäksi sain jotain ihmekautta tietää, että joku oli lopettanut edistyneen kuviksen ja ryntäsin Sarahin ja Markin kehotuksesta Mr. DeFazion puheille. Selitin tilanteen ja näytin hänelle muutaman piirrustuksen. Hän oli halukas ottamaan minut ja lähetti sähköpostia opinto-ohjaajalleni.

Kun lopulta taas jonotuksen jälkeen pääsin hänen puheilleen, hän sanoi, että sille tunnille on monia halukkaita, eikä voi taata että pääsen sinne. Pyörittelimme minun lukujärjestystäni siinä kuitenkin ympäri ja ämpäri ja lopulta hän suostui laittamaan minut tunnille! Ja se on muuten ainot tunti, joka on yhteinen Olivian kanssa. Olen niin iloinen, että pääsin sinne. Normaalisti edistyneille tunneille ei pääse ellei ole käynyt joitakin peruskursseja ensin.

Tänään piirsimme asetelmia ja työskentelemme niiden kanssa varmaan vielä muutaman päivän. Pääsin vasta ääriviiva tasolle. Se on aika erilaista kuin Suomessa. Opettaja kierteli koko ajan oppilaiden joukossa ja auttoi meitä saamaan töistämme täydellisiä, oikeaan suhteeseen ja perspektiiviin. Hän istui vuorotellen jokaisen paikalle, kertoi mikä oli pielessä, pyyhki väärät kohdat ja hahmotteli ne uudestaan oikeanlaisiksi. Ensi kerralla pääsen ehkä varjostamaan. 45 minuuttia on kuitenkin niin lyhyt aika, ettei siinä oikein ehdi mitään. Ja kun tunnin lopussa pitää olla jo raivattu, pöytä siistinä ja kirjat kourassa valmiina ryntäämään seuraavalle tunnille.

Törmäsin tänään aamutunnilta lähtiessäni opettajaan, joka huikkasi btw äänensävyllä: "Tiesitkös muuten, että tässä koulussa ei saa kantaa reppua selässä?" Jaahas. Miksi? Siksi tietenkin että olen suurempaakin suurempi huligaani joka suunnittelee vaikka mitä kamalaa. Kantaako joku ihan oikeasti asetta repussa? Ilmeisesti. Eihän tätä sääntöä muuten olisi... Vai? Kilttinä tyttönä kuitenkin vein repun lokerooni ja tein niin kuin muutkin nuoret; kannoin kirjoja, vihkoja ja kansioita sylissäni.

Lukujärjestysvaihdoksien takia jouduin ottamaan

ihmisbiologian ympäristötieteiden sijasta. Tykkään jo ensimmäisen tunnin perusteella paljon enemmän ihmisbiologiasta! Ympäristötieteet olin jo opiskellut yläasteella ja muutenkin olen enemmän kiinnostunut biologiasta. Opettajakin vaikutti todella mukavalta. Aihe ei ole vaikea, mutta sanaston opetteleminen voi ottaa jonkun aikaan. Tänään englannin tunnilla tuntui ensimmäistä kertaa vaikealta, kun piti selittää vaikeita sanoja. Olen kuitenkin ruennut tekemään omaa sanakirjaani, johon listaan kaikki sanat, joita en ymmärrä. Illalla suomennan ne sanakirjan avulla ja yritän opetella hieman.

Kuoro on hauskaa! Me harjoittelemme hengitystekniikoita ja äänen oikeanlaista käyttöä. Opettaja vaikuttaa todella ammattitaitoiselta, rennolta ja hauskalta. Useimmat opettajat täällä ovat todella mukavia ja ovat tarjoutuneet auttamaan minua jos tulee jotain ongelmia. Yhtä asiaa vain ihmettelen: miten ihmeessä tämän koulun (melkein) joka ikisellä opettajalla on elämääkin oudompi nimi? Vensko, Shusko, DeFazio, Buehner, Costello, Iacconi, Sefchek, Kurek, Del Pinto. Siis mitä ihmettä? Ihan kun en kärsisi tarpeeksi jo Mrs, Ms, ja Mr, juttujen takia. Onneksi minulla on hostsisko, jolta voi aina kysyä että miten ihmeessä Vensko lausutaan.

Historiassa meidän piti opetella perjantaihin mennessä kaikki osavaltiot. Saatuani tietää maailman hauskimmasta pelistä, opin ne yhdessä illassa. Etenin tasoilla ja tänään koulussa huomasin, että osaan ne paremmin kuin yksinään luokkalainen. Ihan hullua! Ja kukaan heistä ei varmastikaan osaisi sijoittaa Suomea kartalle.

Vielä pitää mainita yksi asia: minä oikeasti pidän koulunkäynnistä. Oppiaineet ovat mielenkiintoisia ja olen saanut melkein kaiken mitä halusin. Totta kai tämä on rankkaa ja stressaava ja välillä itkettää, mutta silti naurattaa enemmän. Nyt kun vielä pääsisin koulun musikaaliin niin kaikki olisi täydellistä! Nyt pitää palata läksyjen pariin! :-----)

Anniina kiittää!