Another busy weekend.

On kyllä ollut viikonloppu tähän mennessä! Nyt on ensimmäinen kerta kun olen ehtinyt istahtamaan alas hetkeksi. Minulla on ollut ihan mielettömän hauskaa ja olen tutustunut kavereihini paljon paremmin.

Perjantaina menimme siis jalkapallopeliin, mikä oli tänä viikonloppuna vielä suurempi tapahtuma kuin yleensä, sillä meidän koulumme LH (Laurel Highlands) pelasi Uniontownia vastaan. Uniontownissa on kaksi koulua ja niiden välillä on suuri kilpailu. Harmi kyllä hävisimme. Lähdimme puolessa välissä taas pois, tällä kertaa siksi, että olimme päättäneet mennä "kauhutaloon" (fright farm). Kauhutalot ovat mielettömän iso juttu täällä lokakuun ja halloweenin aikaan.

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun menin minnekään ilman Oliviaa. Huomasin, että kaveriporukassa oleminen on mielettömän paljon helpompaa ilman häntä. En tiedä miksi. Se ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi Oliviasta, sillä pidän, se vain on jotenkin helpompaa. Minusta tuntuu, että ihmiset ottavat minut paremmin huomioon ja minunkin on helpompi osallistua keskusteluihin. En tunne oloani niin ulkopuoliseksi.

Fright farm oli mielettömän upea! Liz ja Lucaskin tulivat meidän (minä, Dawn, Vanessa) kanssamme. Lucas on yksi meidän koulun vaihto-oppilaista, hän on Brasiliasta. Hän ei puhu paljoa, sillä englanti on hänelle melko vaikeaa, mutta hän on aivan mielettömän mukava! Kaikki rakastavat Lucasia, joka ikinen meidän koulun tytöistä haluaa tehdä hänen kanssaan jotakin. Onhan hän se söpö poika Brasiliasta. Oisimpa minäkin söpö brasilialaispoika niin kaikki pitäisivät minusta! Hahhah.

Anyways, fright farm oli mieletön. Nyt jos jollakin on mielessä ne Linnanmäen kauhujunat tai vastaavat, niin unohtaa sen hetinyt! Se ei ollut mitään vastaavaa, vaan se oli oikeasti pelottava. Siellä käveltiin sellaista "rataa", siis se oli vain polku, joka kiemurteli ulkona, meni sisälle taloon, meni maissipeltojen ja metsien läpi, ja koko alue oli rakennettu vain sitä varten. Ulkona oli pilkkopimeää ja aavemaiset valot valaisivat polkua. Siellä oli oikeita ihmisiä pukeutuneina, jotka pomppasivat yhtäkkiä puun takaa vaikka moottorisahan kanssa ja säikyttelivät. He seurasivat meitä ja kirkuivat. Lavasteet olivat mahtavat. Me kuljimme käsi kädessä pimeässä. Minua pelotti ihan oikeasti, ja en varmasti ollut ainoa. Ja se kesti kaksi tuntia.

Kamalin osa oli strobovalolabyrintti, josta ei ollut oikeaa tietä ulos. Siitä osasta en pitänyt yhtään. Valot vilkkuivat pimeässä niin, että tuli aivan mielettömän epätodellinen olo. Niin epätodellinen, ettei sitä voinut kuvitellakkaan. Minusta tuntui, että olin elokuvassa. Kirjassa. Kymmenen minuutin harhailun jälkeen aloin törmäilemään seiniin, sillä aloin menettää todellisuudentajuni. Olin letkan viimeinen, muut vetivät minua perässään ja minä törmäilin kaikkialle. Vanessa ja Dawn yrittivät kysyä paikan työntekijöiltä tietä ulos, mutta he eivät kertoneet. 15 minuutin jälkeen luulin, että olin ollut siellä koko elämäni, eikä ulospääsyä ollutkaan. Luulin, että tämä oli minun elämäni, eikä mitään muuta ollut ikinä ollutkaan, eikä tulisi olemaan. Ja valot vain vilkkuivat vilkkumistaan.

Jossain vaiheessa Vanessa tajusi, että meidän piti mennä yhden aidan ali päästäksemme ulos. Muut menivät edeltä ja minä vain jotenkin tajusin, että piti mennä aidan ali. Kun pääsimme ulos, pökerryin Liziä vasten. Seuraava muistikuva oli, että istuin portailla pää painuiksissa ja minua huimasi kamalasti. Vähän ajan kuluttua minulla oli jo parempi olo ja jatkoimme matkaa. Olin kuitenkin koko loppuajan tokkurainen.

Kaikki muu siellä oli hauskaa ja minä nautin kaikesta huolimatta. Menisin todellakin uudestaan! Olivia sanoi, että Halloweenin lähestyessä taloista tehtäisiin vielä pelottavampia. Ja niitähän on monia, tämä oli vain yksi monista!

Sen jälkeen ajelimme vielä hetken ympäriinsä ja kävimme syömässä Sonicissa. Sonic on amerikkalaisuuden ruumiillistuma, jos ruokapaikka voi olla ruumiillistuma. Sinne ajetaan, parkkeerataan auto ja tilataan puhuen niihen koneisiin, jotka ovat drive thrussa. Hetken kuluttua tarjoilija tuo ruoan autoon. Sitten siinä vain chillaillaan autossa ja syödään, naminami. Ja pikaruokaa tietenkin!

Päätimme, että menisimme Vanessan luokse yöksi, minä ja Dawn. Katsoimme hetken elokuvaa, mutta olimme niin väsyneitä kaikki, että nukahdimme. Täällä kun nuorille tulee kavereita kylään, he kaikki nukkuvat sohvalla tai lattialla. Kellekkään ei laiteta patjoja tai petiä. Minä olin onnekas ja sain nukkua sohvalla, Vanessa ja Dawn nukkuivat lattialla huopaan kääriytyneinä.

Lauantaina tulin hetkeksi käymään kotona, ennen kuin lähdimme katsomaan Lucasin jalkapallopeliä (soccer). Sen jälkeen kävimme syömässä ja sitten loppuillan ajelimme vain ympäriinsä Uniontownissa. Kaikilla oli tylsää, emmekä keksineet mitään tekemistä. Minusta se oli kuitenkin paljon hauskempaa, kun yksin kotona istuminen. Mark ja Sarah menivät sinä iltana ulos, joten olisin ollut aivan yksin. He antavat minulle muuten aika paljon vapauksia. Riittää, että ilmoitan missä olen, minne menen ja milloin tulen kotiin. Ja illalla pitää olla kotona ennen kahtatoista.

Tänään menimme tietysti kirkkoon. Olen alkanut tykkäämään kirkossa käynnistä todella paljon. Sunnuntaikoulussa tapaa monia mukavia nuoria ja kirkko on rento ja siellä todella oppii paljon uutta ja hyödyllistä. Lisäksi siellä on mielettömän hyviä donitseja, omnomnomn!!

Kirkon jälkeen Jaclyn ja hänen isovanhempansa veivät minut lähistöllä olevaan historialliseen paikkaan. Siellä oli vanha talo, jossa Albert kukalie Gallatin oli elänyt 1800 -luvulla. Pihamaa oli täynnä erilaisia kojuja, siellä soitettiin musiikkia ja tarkoiltiin ruokaa. Minä ja Jaclyn löysimme kojun, missä pystyi tekemään omia kynttilän. Se oli hauskaa ja niistä tuli aika hienot!

Nyt koska loppuilta on ihmeellisesti vapaa, emme kertakaikkiaan ole suunnitelleet menevämme minnekkään, voinkin käyttää ajan hyödyllisesti valokuvausläksyn loppuun tekemiseen (löysin laturin!!!), t-paitojen suunnittelemiseen ja paperitöiden tekemiseen NYC -matkan johdosta. Hupia!

Anniina kiittää.

PS. TÄÄLLÄ ON OIKEASTI WONKA KARKKEJA!!! Siis Jali ja suklaatehdas elokuvasta! Ei ne tietenkään ole sellaisia, jotka kestää ikuisesti, mutta silti ihan sikasiistiä!!