My Exchange Year in America

My Exchange Year in America

perjantai 24. syyskuuta 2010

ja perjantai jälleen ♥

Jos joku pohtii vastausta kysymykseen: "Miksiköhän Anniina kirjoittaa aina perjantaisin tai lauantaisin?", niin vastaus on yksinkertainen. Koska silloin minulla on aikaa! Perjantaina kouluviikko on juuri ohi ja on aina hetki aikaa chillailla. Sitten menen jalkapallopeliin. Ja lauantaina minulla on yleensä ainakin koko aamupäivä ja osa iltapäivästäkin aikaa. Siis ihan omaa aikaa, lepoaikaa. Uskomatonta, mutta totta.

Uskomatonta on myös se että olen viettänyt joka ikisen päivän tällä viikolla tehden pelkästään kotiläksyjä. Tietenkin olen syönyt välillä ja muuta sellaista, mutta periaattessa, olen tullut koulusta, avannut kirjat ja ryhtynyt töihin. Illalla olen sulkenut kirjat yhdeksän aikaan. Stressi on ollut kova, sillä minulla on monia projekteja meneillään juuri nyt. Lisäksi keskiviikkona oli kolme koetta ja torstaina yksi. Täällä kokeita ennen annetaan moniste, jossa kysytään samat kysymykset kun kokeessa. Siihen annetaan myös vastaukset. Ne viisaasti annetaan edellisenä päivänä. Tämä kaikki johtaa siihen, että kaikki pänttäävät tarvittavat asiat nopeasti ennen koetta ja luultavasti unohtavat ne seuraavana päivänä kokeen jälkeen, jos nyt muistivat niitä kokeessakaan. Tämä on varmaan osasyy Amerikkalaisten nuorten sivistymättömyyteen. Toinen syy on varmaan se, että ne asiat jotka meillä opiskellaan yläasteella, täällä opiskellaan lukiossa. Suomessahan lukioiden oppimisvauhti on hurja. Täällä pyöritellään ja pohdiskellaan ja madellaan. Joillakin tunneilla on kieltämättä vaikea pitää silmät auki...

Tällä viikolla kuviksessa olemme piirtäneet musteella kymmenen minuutin hahmotelmia ihmisistä. Jokainen meni vuorollaan istumaan malliksi ja kaikki piirsivät kymmenen minuuttia. Minä pidin siitä kovasti! Monilla nuorilla oli vaikeuksia musteen kanssa ja opettaja sanoikin, että se on yksi vaikeimmista työskentelyvälineistä, ja älkää huoliko, kyllä se siitä! Hän sanoi, että normaalisti luokassa on kaksi tai kolme oppilasta, jotka hokaavat miten tehdä sen.

Tällä viikolla meillä oli ryhmäprojekti englannista. Kuin olimme lukeneet näytelmän A Raisin in the Sun, jakauduimme neljän hengen ryhmiin. Yksi teki esseen, yksi teki kirjeen ja kaksi tekivät kollaasin. Minun ja Kennyn oli tarkoitus tehdä kollaasi. Minä työskentelin sen kanssa kolme iltaa, piirtäen, valokuvaten, kirjoittaen, lukien, tutkien ja tulostaen. Siitä tuli mielestäni melko hyvä. Minä tein siis sen aivan yksin, Kenny ei auttanut yhtään. Hän ei tehnyt mitään, mitä pyysin. Ei siitä sen enempää... Kollaasista tuli kuitenkin melko hyvä. Harmi, etten saanut siitä kuvaa tänne laitettavaksi.

Tänä viikonloppuna minun pitäisi saada valmiiksi t-paitojen suunnittelu ja valokuvausläksy. Ongelmanahan on se, etten kamerasta on akku melkein loppu ja en löydä laturia millään... Hehe. Sama toistuu täällä. Mutta en vaan ymmärrä missä se voi olla! Joka tapauksessa työntäyteinen viikonloppu. Ja pitäisi yrittää olla soittamatta kotiin. Olen pitänyt vähän suomitaukoa ihan sillä, että saisin keskityttyä paremmin elämääni täällä. Kaksi viikkoa olisi suunnitelmissa. Jo vajaan viikon jälkeen elämä täällä sujuu mielestäni paremmin, eikä ikäväkään ole niin kova. Totta kai se on siellä koko ajan. Keskiviikkoiltana olimme katsomassa Olivian jalkapallo(soccer)peliä ja ulkona oli todella viileä, kello oli jo yli yhdeksän. Kun tärisin kylmässä ja katsoin Jaclyniä Sarahin kainalossa ja Sarahia Markin kainalossa, tuli aika kova äiti-/isi-ikävä. Miksen minä voinut täristä kenenkään kainalossa, vaan minun piti täristä yksin? Silloin meinasi tulla itku. Läheisimpiä ystäviä on myöskin ikävä, täällä kun kukaan ei vielä ole todella läheinen. On ikävä sitä, että istutaan vaan Juulin kanssa minun huoneessa ja tuijotetaan seinää ja meillä on silti hauskaa! Mutta älkää huolehtiko siellä, se oli vain pieni heikkouden hetki, kaikki on hyvin ja kyllä, nautin edelleen täällä olosta, kaikesta huolimatta. Don't worry dears!

Minulta meni muuten tietokone rikki keskiviikkona. Tai oikeastaan johto. Sain kuitenkin uuden (75$, nyyh) ja nyt kaikki kunnossa. Rahasta puheenollen, meikäläinen lähtee luultavasti Nyciin uudestaan joulukuussa, meidän piirin vaihtareiden kanssa tällä kertaa! Kiertoajelu (toivottavasti hyvä tällä kertaa, ohjelmassa ainakin sanotaan, että pysähdytään useissa paikoissa), Central Park (luistelu Central Parkissa mahdollista!!!!), ilta Chinatownissa ja Little Italyssa, vapaudenpatsas ja empire state building (jos vaikka pääsisin ylös asti tällä kertaa!). Tämä tulee siis maksamaan hotellihuoneineen vajaa 300 $, mikä on mielestäni erittäin hyvä hinta. Kolme päivää. Lisäksi, jos itse haluaa, niin voi käydä Museum of the Modern Artissa, ilmaiseksi. Arvatkaa kuka menee! JA NYT HUOMIO KAIKKI, omalla kustannuksella, Broadway Show. Saa itse valita shown. Arvauksia, mihin tämä tyttö menee? Hihihihihihihi minä nään Mamma Mia!n Broadwaylla, New Yorkissa. Toivottavasti. Olen niiiiiiiiiin innoissani, jos joku ei vielä huomannut.

Tässäpä varmaan suurimmat kuulumiset. Tänään menemme siis vielä jalkapallopeliin, minä, Vanessa, Abbey ja Dawn, ja sen jälkeen johonkin kauhutaloon. Täällä aletaan juhlia Halloweenia melko ajoissa! Olivia ja Theo ovat tämän viikonlopun äitinsä luona.

Kirjoitan ehkä tästä illasta huomenna. Pusuja ja haleja kaikille sinne! Love you all!

Anniina kiittää.

Ps. Kaikki lukijat tai kuka tahansa, jos on mitään toiveita tai ehdotuksia aiheitteni suhteen, niin kertokaa toki! Eli jos jollain on mielessä jotain, mistä haluaisi kuulla enemmän tai tarkemmin, niin kommenttia vaan ja yritän toteuttaa toiveesi seuraavassa blogitekstissä! Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Siis daaaa joq Broadway :--------------------) en tykkäis daa. :)

    VastaaPoista
  2. Arvaa onko täällä ollut vaikeaa olla kysymättä kuulumisia kun näkee sut linjoilla... Mutta ihanaa, että tauko on auttanut. Ja ainakin osaat arvostaa läheisiä ystäviä ja jopa äitiä ja isiä kun joudut olemaan erossa:)

    Ihana oli taas lukea siun tekstiä, kirjoita mitä vaan kunhan jatkat samaa tyyliä! Niin mukava noita lukea.

    <3 mama

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Miun toive on, että jatkat vaan samaan malliin. :) Siulla on tosi mahtava tyyli kirjoittaa, näitä lukee nauttien. Kirjoitat tosi elävästi, on mielenkiintoista lukea just noita arkikokemuksia ja ajatuksia. Jollain tavalla tuntuu, että pääsen tän kautta kokemaan vaihtarivuotta, joka ei ollut itselle mahdollista silloin aikoinaan.

    Tsemppiä koulu-uurastukseen ja muuhunkin!
    T: Elina

    VastaaPoista
  4. Totesimme kertomuksesi johdosta, että suomalainen koululaitos on todellakin maailman huippua ja että sinä kun edustat selvästi suomalaisen koululaitoksen huippua (:), niin eipä ihme, jos joskus tunnet olevasi pitkästynyt tai turhautunut. Tosikiva lukea taas viikon jälkeen juohevia juttujasi. Mitenkäs sen musikaalin harjoitukset edityvät? Terveisin Baba ja Didi.

    VastaaPoista
  5. Hyvältä kuulostaa jälleen taas :--) Ainahan se on tiedetty et amerikkalaiset on pikkuse tyhmiä tai höpsöjä niinku mimmi sanos :--) Hyvä että pystyt elämään siellä omaa elämääsi paremmin nyt pienen tauon jälkeen! täällä ollaan silti fiiliksessä mukana <3

    <3sisso

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista ja kehuista!

    Äiti kyllä miullakin on tehny tosi tiukkaa olla puhumatta. Ja tottakai mie teitä osaan arvostaa, millon en muka oo osannu?

    Baba ja didi: musikaali alkaa vasta joulukuussa :)

    VastaaPoista