Is the sky the same color in Finland, I mean, is it blue?

Kyseinen poika, joka halusi tietää onko taivas sininen vaiko kenties vihreä Suomessa, kertoi ettei ole ollut ikinä Pennsylvanian ulkopuolella. Tavallaan surullista. Silloin on ehkä vähän päätöntä väittää, että Amerikka on paras maa koko maailmassa. Onhan täällä McDonald's ja videopelejä, voi vaan ottaa rennosti, loikoilla sohvalla ja syödä Big Macia! Niin, ja taivas on kaiken lisäksi kauniin sininen. Enhän minäkään väitä, että Suomi on paras maa kaikista, vaikka rakastankin Suomea yli kaiken!

Sairaanhoitokuluja pitäisi kuulemma nostaa vielä ennestään, sittenhän kukaan ei tulisi kipeäksi koska pelkäisi, että lääkkeet ja hoito maksaisivat liikaa! Amerikkalaiset nuoret ovat todistettavasti fiksuimpia maailmassa. Onhan heillä hyvä koulu, jossa aseiden tuominen rakennukseen estetään metallinpaljastajilla ja reppukiellolla. Niillä tosin estetään myös tunneille ajoissa ehtiminen, sillä kirjat painavat niin pirusti, että ainakaan tälläinen pikkuinen tyttö ei saa ne sylissä juostua tarpeeksi nopeasti kellarikerroksesta yläkertaan. Eikä kirjoja voi säilyttää lokerossa, sillä eihän kolmessa minuutissa kerkiä millään juosta lokerolle, saati sitten vielä väännellä numeroyhdistelmää lukossa, että sen saisi auki. Metallinpaljastimilla myös kätevästi vaikeutetaan kouluun tuloa, jos vaikka satut kantamaan metallista kynää repussasi, sillä silloin joudut tutkintaan.

Mutta elkää vain ihmiset ajatelko, että minä kritisoin Amerikkaa!!! Ehei! Oi kuinka rakastankaan rasvan tuoksua koulun käytävillä, tuskin maltan odottaa, että pääsisin taas syömään ranskalaisia perunoita tai sipsejä! Salaatti houkuttelisi vielä enemmän, onhan siinä parin salaatinlehden lisäksi ehkä friteerattuja kylmiä kanapaloja, ranskanperunoita ja dippikastiketta kauniisti päällä. Rakastan myös vessaan ryntäämistä heti ruokatunnin alussa, onhan se ihanin tunne maailmassa kun on pidätellyt kaksi viimeistä koulutuntia, täydellä keskittymiskyvyllä. Se on suuri helpotus, kun pääsee vessaan, kampeaa laukun oven eteen, sillä ovesta ei ainoastaan puutu lukko, vaan se ei myöskään pysy kiinni ilman tukea! Edellisenä päivänä kannattaisi varmuuden vuoksi lopettaa juominen siinä viiden aikaan illalla, ettei seuraavana päivänä tarvitsisi käydä vessassa koulun aikana.

Liikuntatunnit ovat myöskin herkkua. Amerikkalaisethan ovat tunnetusti ikiliikkujaurheilijoita, kaikki innoissaan kävelevät ympäri urheilukenttää koko puolen tunnin ajan, mikä jää itse tuntiin pukeutumisien jälkeen. Alkulämmittelyt ovat raskaita, juokse salin toisesta päästä toiseen. Ja jos olet kipeä, kuten minä tänään, ohje on yksinkertainen. "Ai et pysty juoksemaan, jaahas. No kävele vaikka ympyrää tuossa noin."

Autonkaan alle en ole muuten meinannut jäädä kuin viisi kertaa nuorten kurvaillessa parkkipaikalla päättömästi. Koulun loputtua ei mikään ole ihanampaa, kun kuumassa, räppia täysillä kaiuttimista huudattavassa autossa istuminen ja sen odottaminen, että sata autoa edellä ehtisivät madella eteenpäin jonossa. Ja miksi auto on kuuma? No siksi tietenkin, että alituista kilpailua nimeltä Kenen Musiikki On Kovimmalla ei voi voittaa, jos ikkunat eivät ole levällään. Silloinhan ilmastointi ei ihan ole parhaimmillaan, kun kuumaa ilmaa virtaa ikkunoista sisään ja aurinko porottaa kattoikkunasta. Onneksi minä rakastan 30 asteen helteitä ja hikoilua! (älä vain jätä ironiaa ja sarkasmia huomioimatta, viimeisestäkään lauseesta)

Tällainen on ollut minun viikkoni. Keskiviikko, eli eilinen, tosin oli ihan mukava päivä. Nyt olen ollut kipeänä, hyvin kipeänä. Loistavien asioiden listaan voisin lisätä sen, että kotiinhan ei täällä ole suvaittavaa jäädä, vaikka olisikin pikkuinen flunssa, kamala päänsärky, nuha, ja niin kova yskä, että koulusta kotiin päästyä on hengittäminen hieman vaikeaa, kun keuhkot jäivät noihin luokkahuoneisiin kun tuli yskittyä niin kovasti.

Yksi hyvä asia tulee mieleeni, luokkahuoneissa on nenäliinoja!! Suomessa joutuu niistämään kovaan paperiin joka hiertää nenää. Yksi plussa siis ameriikalle! En taida edes laskea miinuksia...

High School meininki on tosiaan aika mielenkiintoista. Enkä halua että kukaan käsittää väärin tästä, minä silti, kaikesta huolimatta, nautin olostani täällä. Jos saisin nyt mahdollisuuden tulla takaisin kotiin, en käyttäisi sitä. Perheeni on tukenani ja alan pikkuhiljaa saada uusia ystäviä. Kielen ymmärtämisessä ja kommunikoinnissa minulla ei ikinä ole ollutkaan vaikeuksia, mutta kouluenglanti, siis koulussa opiskeltava englanti on melko vaikeaa. Opiskelen illalla yleensä monta tuntia uusia sanoja, niiden lausumista ja tarkoitusta. Yritän opetella sen suomenkielisen käännöksen lisäksi myös miten pystyisin selittämään sen englanniksi. Se on haastavaa ja ottaa välillä kovasti voimille. Perheeni on kuitenkin innokas auttamaan minua opiskelussani ja olen tosiaan saanut heiltä paljon tärkeää tukea.

Kuorossa alamme muuten jossain vaiheessa syksyä työstämään suomenkielistä laulua! Kuoronjohtaja esitti yhdellä tunnilla, että voisimme laulaa jotakin ulkomaalaista laulua eri kielellä. Minä tietenkin heti ehdotin suomea! Hän innostui ajatuksesta ja pyysi minua hankkimaan suomalaisen ja suomenkielisen kappaleen. Lähetin sähköpostia kotisuomeen ja kiitos nopean vastauksen saimme nuotit heti. Tänään tunnin päätyttyä kuoronjohtaja kertoi tästä koko kuorolle, ja sanoi, että yksi tämän kappaleen haasteista tulee olemaan se että suomessa ärrät "rullataan". Hän sanoi, että kaikilla on noin kolme kuukautta aikaa opetella rullaaman ärrät. Mutta miettikää, miten mahtavaa! Kokonainen koulun kuoro täällä Uniontownissa, Pennsylvaniassa, USA:ssa rupeaa laulamaan suomalaista laulua! Se oli niin mielettömän kuuloista kun poistuimme luokasta ja kaikki pärisyttelivät ärriä. Saan kyllä nauraa niin makeasti kun kuulen heidän yrityksensä lausua suomea.

Noniin, eiköhän tämä ollut tässä. Kello lähentelee jo kuutta, taidan palata läksyjen pariin...

Anniina kiittää.

Ps. Vastaukseni oli violetti.