Uskokaa tai älkää, mutta se päivä on vihdoin tullut, etten ole enää ylisupermielettömän väsynyt koko ajan! Kerrassaan loistavaa! Tämä viikonloppu oli täynnä ohjelmaa (yllättäen), mutta minulla oli hyvin hauskaa ja osasin nauttia kaikesta.

Perjantaina koulun jälkeen menimme ensimmäiselle yksityiselle taidetunnille Olivian kanssa. Tai siis minun ensimmäiselle, Olivian ensimmäiselle tämän lukuvuoden aikana. Hän on käynyt Tonyen luona jo kolme vuotta ja kysyi, jos minäkin saisin tulla mukaan. Tonye oli suostunut ja niimpä lähdin sinne innoissani.

Hän asui miehensä kanssa kauniissa, vanhassa, kolmikerroksisessa puutalossa. Kävelimme kapeita portaita yläkertaan ja kaikki seinät olivat täynnä kauniita piiroksia ja maalauksia. Se vakuutti minut aikalailla. Tämä kerta oli aika vapaa. Olivia ryhtyi työstämään syntymäpäiväkorttia Sarahille, sillä hänen syntymäpäivänsä olivat sunnuntaina. Minä olin piirtänyt sen hänelle jo aikaisemmin, ja Tonye antoi minulle tunteja varten keräämiään kuvia selattavaksi. Löysin lopulta kauniin kasvokuvan, jonka kanssa aloin työskentelemään. Tykkäsin siitä todella paljon! Hän antoi minun lähinnä tehdä itsekseni, välillä hän neuvoi jos jotain, tai kertoi miten voisin tehdä jonkun paremmin. Uskon, että opin noilla tunneilla tämän vuoden aikana aika paljon mm. värien käyttämisestä.

Perjantai-iltana menimme lukion jalkapallo-otteluun. Siis football, amerikkalaista jalkapalloa! Se oli minun ensimmäinen jalkapallo-ottelu ja harmi kyllä unohdin kameran kotiin. Ottelut ovat joka perjantai ja lupaan kuvata seuraavassa, johon menemme. Mieletöntä, että tilaisuudessa, jossa tapahtuu niin paljon ja yhtä aikaa, voi olla tylsää. Pelaajat rynnivät joka suuntaan kentällä ja tönivät toisiaan, taklailivat ja heittelivät sitä hassunmuotoista palloa. Rehellisesti sanottuna en kyllä ymmärtänyt siitä sitten yhtään mitään. Samaan aikaan kahden joukkueen Cheerleaderit huusivat samaan aikaan erilaisia kannustuksia, heittelivät voltteja ja tekivät ihmispyrämideja. Marching Bandit soittivat jotain ja väliajalla heillä oli ihan oma shownsa. Oli sitä toisaalta ihan mielenkiintoista katsoa, mutta kun olet kipeä ja ilma on viileä, kun jalkoihin särkee ja pitää seisoa, niin sillon se ei ole kovin mukavaa. Ja kun et ymmärrä. Ympärillä oli kyllä aika fanaattista jalkapallokansaa.

Sen jälkeen lähdimme Olivian, Dawnin ja Adamin kanssa ravintolaan syömään. Minulla oli todella hauska ilta. Söin ensimmäistä kertaa juustotikkuja! Tai siis cheese sticks, mitä se nyt onkaan suomeksi... Sain myöhemmin selville Olivialta, että Dawn oli ollut iloinen, kun olin puhunut hänelle sinä iltana niin paljon. Minä olin aivan ihmeissäni, enkö muka normaalisti puhu tarpeeksi? Minä kun olin luullut ettei Dawn pidä minusta! Ilmeisesti, tai siis Olivian mukaan, kyse olikin siitä, ettei Dawn osannut käyttäytyä minun seurassani, kun en puhu hänelle ja olen niin hiljainen. Ihmeellistä...

Lauantai oli ihana lepopäivä. Nukuin hyvät yöunet ja sen jälkeen puhelin Skypellä kotiin. Jossain vaiheessa päivää Markin serkku Roberta ja hänen miehensä Ed tulivat meille. Illalla menimme porukalla syömään hienoon ravintolaan heidän 29. hääpäivän ja Sarahin syntymäpäivän kunniaksi. Ruoka oli todella hyvää ja minulla oli hauskaa! Tykkään todella paljon välillä viettää aikaa vanhempien ihmisten kanssa ja puhua sivistyneistä asioista. Nuorten kanssa kun tulee puhuttua taivaiden väreistä eri maissa ja sen sellaisesta... Myöhemmin sinä iltana katsoimme vielä leffaa Olivian ja Adamin kanssa.

Sunnuntai aamuna lähdimme kirkon jälkeen ajamaan vuorille Markin sukutapaamiseen. Siksi Ed ja Berta olivatkin täällä. Se oli piknik tilaisuus kauniissa paikassa. Me Olivian kanssa lähinnä kävelimme metsässä, otimme kuvia ja istuimme kivillä. Minusta tuntuu, että lähennyin Olivian kanssa todella paljon tänä viikonloppuna. En tiedä miksi, mutta se on hyvä asia, olemmehan me siskoksia.

Olen muuten tutustunut hieman paremmin Tamaraan, yhteen meidän koulussa olevaan vaihto-oppilaaseen. Hän on Meksikosta ja tullut siis eri järjestön kautta. Törmäsin häneen myös sunnuntaisessa kirkossa. Mietimme, että voisimme jatkossa istua vierekkäin. Hän vaikuttaa todella mukavalta ja olisi kiva tutustua häneen paremmin. On aina kiva jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa ja käyvät läpi samanlaisia asioita.

Olen muuten alkanut käydä Rotarykokouksissa joka tiistai. Minut haetaan koululta aina ruokailun aikaan ja menemme Uniontownin "clubille", missä golf kentät ja uima-altaatkin ovat. Ensin ruokailemme yhdessä ja se onkin koko päivän kohokohta. Ilmaista, herkullista, terveellistä ruokaa. Tänään söimme lohta, salaattia ja perunoita. Namia! Ensimmäinen kerta muuten kun syön kalaa täällä ollessani... Kokous jatkuu sitten rukouksella ja lauluilla, jonka jälkeen käymme läpi perusasioita. Suurin osa kokouksesta menee siihen, että meillä on joku puhumassa jostain tärkeästä asiasta. Ainot huono asia kokouksessa on, että missaan kuoron. Se on todella harmi, sillä se on lempituntini.

Koulun taidetunneilla olemme työskennelleet ulkona. Olemme piirtäneet maisemakuvia koulun takapihalta nyt jo hiilellä ja pastelleilla. Nautin siitä todella paljon, se on toinen lempituntini. Opettaja on ihan mielettömän mukava ja aivan järjettömän taitava. Hän osaa auttaa saamaan kohtalaisista teoksista hyviä teoksia. Toivottavasti opin sieltäkin paljon uusia tekniikoita ja vaikka mitä!

Sana siitä että minä tykkään pirtää ja tehdä taidetta on kummallisesti levinnyt koko kouluun. Ihmeellistä, sillä minä en ole juurikaan puhunut siitä kellekään... Kuitenkin, eräs päivä viime viikolla Ms. Groves kysyi, josko haluaisin suunnitella koulun teatteriesityksen julisteet ja t-paidat. "I heard that you are a very good artist." Jaahas. Mistä? No tänään sain selville, että eräs Olivian ystävistä, Vanessa on koulun teatteritunneilla ja hän oli kertonut, että minä olen taiteellinen. En edes muista maininneeni hänelle, että tykkään piirtämisestä... No, jokatapauksessa kerroin Ms. Grovesille että kai minä voisin yrittää jotain, en nyt tiedä.

Tänään noin kymmenen nuorta tuli sanomaan minulle että:

"Oh, I heard that you're designing the posters of the theater class! That's so cool!"

I am? Oh, well that's nice to know............

Niin, meikäläinen on sitten ilmeisesti lupautunut piirtämään hiiren ja labyrintin. Ja siis eihän siinä, kyllähän minä pidän piirtämisestä! Paineita, paineita. Hassua vaan miten sana leviää näinkin isossa koulussa ja näin nopeasti.

Tänään digitaalisessa valokuvauksessa saimme hauskan tehtävän, joka tulee olla tehty tämän kuun loppuun mennessä. Meidän tulee valokuvata vaikka minkälaisia mielenkiintoisia asioita, tilanteita ja tapahtumia. Luovuutta kuulemma saa käyttää ja se on jopa suotavaa. Esimerkkejä tehtävistä ovat mm. muurahaisjono, kuva jostain hajusta, siisti ja sekainen opettajan pöytä, puoliksi syöty burrito, kuva kouluhengestä, iloinen hetki, kuva ylhäältä alas ja alhaalta ylös, joku puhaltamassa purkkapalloa, hammasraudat, yms. Hauskaa kuvailua siis tiedossa, voisin postailla tänne jossain vaiheessa parhaita.

Tänään kouluun tuli uusi ihana sääntö kaikkien entisten lisäksi. Oppilaat saavat siis kantaa käsilaukkuja, mutteivät reppuja. Tästä lähtien käsilaukkujakaan ei saa kantaa, jos niissä on koulukirjoja/-vihkoja sisällä. Eikö olekin älyttömin sääntö ikinä? Ette muuten ikinä arvaa miksi sääntö asetettiin? Koska joku opettaja oli kompastunut lattialla lojuvaan laukkuun, josta oli valunut vihkoja lattialle. Tehtiin myös sääntö, ettei urheilukassejakaan saa kuljettaa selässä koulupäivän aikana. Yksi poika oli protestoinut sitä vastaan ja kysynyt, että saako hän kuljettaa sitä jos hän käyttää sitä kuten käsilaukkua, toisella olalla, yhdellä hihnalla roikkuen. Ei kuulemma. Missä urheilukamppeita sitten pitäisi kuljettaa? Uskokaa tai älkää, pyyhkeen sisällä! Ja pyyhkeestähän ne tavarat eivät sitten valahda opettajien tielle, ei tietenkään. Ja lokerossahan niitä ei voi säilyttää, missä välissä ehtisit käydä ne sieltä. JOTAIN RAJAA AMERIKKA. Tämä menee jo ihan älyyttömyyksiin. Kuka kykenee kuljettamaan pyyhemytyn (jonka sisässä on kengät, t-paita ja shortsit) lisäksi esimerkiksi neljää viiden sentin paksuista ja kahden kilon painoista kirjaa ja kahdeksaa kouluvihkoa, sekä -kansioita käsissään, ja vielä ehtiä juoksemaan nopeasti luokasta toiseen. ARRRRRGGGHGHGHGHHGGHGHGHGHGHGHGHGGHGGH tuntekaa turhautumiseni ihmiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Aiheesta toiseen, tänään tuli paketti suomesta mamalta, kiitos, hih ♥ kardemummaa ja salmiakkia. Meikäläinen pääsee leipomaan amerikkalaisille pullaa.

Anniina kiittää.