Pakkanen.

Tuntuu, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. On vain sellainen olo, että ei ole mitään kerrottavaa. Mitään mielenkiintoista ei ole tapahtunut tällä viikolla. Olen vain nukkunut niin paljon, että se on saanut minut entistä väsyneemmäksi.

Täällä on vihdoin satanut lunta ja sää vähän viilentynyt. Ja kyllä siitä valitetaan, voi että. Keskiviikkona oli minun ensimäinen "lumipäivä". Koulu peruuttu lumen takia. Sitten tänään oli kahden tunnin viivästys. On se vähän naurettavaa kieltämättä. Kymmenen senttiä lunta ja kaikki ovat ihan paniikissa. Vaikka he tietävät, että se tulee joka vuosi! Ainot kiva juttu on, että saan nukkua pitkään ja viettää vähän aikaa itseni kanssa. Keskiviikkona heräilin sitten ihan rauhassa, paistoin itselleni lettuja ja söin ne viinirypälehillon (YÄK) kanssa. Sitten soittelin pianoa, piirtelin ja katsoin elokuvan. Sain jopa siivottua huoneeni!

Päiväni täyttyvät musikaalista. Tänään istuin siellä kuuteen asti ja kaksi tuntia tekemättä yhtään mitään, kun eivät huomanneet sanoa että voit mennä kotiin, sinua ei tarvita enää. Noh... Eipä täällä kotonakaan olisi paljoa tekemistä ollut.

Englannissa meille sanottiin, että pitää valmistella ja pitää puhe. Mietin jo että oho, oikeastiko muka, tällainen haaste näille oppilaille. Myöhemmin kävi ilmi, että meidän pitää kirjoittaa essee, jonka sitten luemme luokan edessä. Olisihan se puhe ollut vähän liian haastava 17 vuotiaille nuorille. Minä olisin paljon mielummin pitänyt kunnon puheen, kun kirjoittanut esseen.

Löysin muuten jonkun aikaa sitten netistä hauskan artikkelin suomalaisista. Mielettömän hauska mielestäni, aivan liian totta monilta osin.

Eipä tässä nyt taida muuta sanottavaa olla. Taidan mennä huoneeseeni tuijottamaan seinääni. Heippa.

Anniina kiittää.