1/1/11

//NETTI LAGASI EILEN, JOTEN EN SAANUT POSTATTUA TÄTÄ, MUTTA TÄMÄ MERKINTÄ ON SIIS KIRJOITETTU EILEN.

Tänään on ihan pakko kirjoittaa vain siksi, että on vuoden 2011 ensimmäinen päivä. Pitäisi varmaan keksiä jotain viisasta pohdiskeltavaa tässä uuden vuoden kunniaksi. Pää kuitenkin lyö tyhjää kuuden tunnin yöunien jälkeen.

Ei tunnu oikein miltään. Tyhjää. Minulla oli todella hauska uusivuosi, mutta ei se tuntunut uudelta vuodelta. Aivan kuin joulun kanssa: ei sitä tunnelmaa saa ilman omia perinteitä ja rakkaita. Olen viettänyt tähän mennessä joka ikisen joulun ja uuden vuoden joko äidin tai isin kanssa. Ja sisko(je)n. Jokaisena uutena vuotena jonka muistan, olemme ampuneet joitakin raketteja ja katselleet muiden ampumisia. Muistan erityisen tarkasti kaksi uutta vuotta - toinen on viime vuodelta. Sari ja Nuutti olivat meillä ja me pelasimme Sing Staria. Ulkona oli jäätävän kylmä, meinasinmme jäätyä pystyyn kun nopeasti kävimme ampumassa muutamat raketit keskiyön aikaan. Toinen uusi vuosi jonka muistan, on Tuopanjoelta iskän kanssa. En muista milloin, mutta siellä oli muitakin kylässä meidän lisäksi. Remonttia ei oltu vielä tehty, sen muistan. Silloinkin oli aivan järkyttävän kylmä ulkona. Muistan, että raketit näyttivät upeilta. Muistan, että meidän lapsien piti nukkua teltassa ulkona paksuihin huopiin ja makuupusseihin käärittynä, muttemme pystyneet, kun oli niin kamalan kylmä. Lopulta tulimme sitten sisälle nukkumaan.

Luultavasti tulen muistamaan tämänkin uuden vuoden pitkään. Onhan se minun ensimmäinen (ja ehkä ainoa) uusi vuosi Amerikassa. Ja minulla oli hauskaa, se ei vaan tuntunut uudelta vuodelta. Olin siis Christinan ja Courtneyn luona. He tulivat hakemaan minua perjantai-iltana ja ajiomme ylös vuorille, missä he asuvat. Heillä oli upea iso talo keskellä metsää. Vietimme koko illan keittiössä kokaten ja leipoen. Ensin teimme ruokaa kaikille ja sen jälkeen aloitimme juustokakun ja täytekakun tekemisen. Niistä molemmista tuli mielettömän hyviä. Olimme ylhäällä kolmeen asti illalla vain leipoen. Täällä tuntuu olevan tapana katsoa televisiosta New York Cityssä, Time Squarella kuvattua "pallon" tiputusta. Se on iso tapahtuma, bändejä laulamassa ja yli miljoona ihmistä paikan päällä, New York Cityn sydämessä. Raukat varmaan joutuivat seisomaan siellä monia monia tunteja kylmässä. Minulla oli mukava olla sohvalla ja katsoa.

En ole ikinä tehnyt minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia, en vaan ole ikinä innostunut niistä ajatuksista. Nyt voisin kuitenkin tehdä yhden: imen joka ikisen hetken itseeni tästä puolesta vuodesta ja nautin kaikesta niin paljon kuin vain pystyn. Minusta tuntuu, että olen tuhlannut puoli vuotta murehtimiseen ja kotona istumiseen. Nyt minulla on kavereita ja aion viettää heidän kanssaan aikaa. Soitan ihmisille ja viestitän ja pyydän heitä meille tai menen heille. Olen oma itseni ja jatkan hymyilemistä, sillä se on niin paljon mukavampaa kuin murjottaminen! Koulun kanssa minulla ei ole parantamista, sillä kaikki aineet ovat parhaat mahdolliset, A. Siinä on minun uudenvuodenlupaukseni. Silloin kun minä valitan jostain, niin muistuttakaa minua!

Anniina kiittää.