Kasoittain kurpitsoita (olen niin hyvä näissä otsikoissa)

I no longer have time to write my blog anymore! Either I'm so tired that it's just absolutely impossible to gather any thoughts in English that make sense, or then I'm just too lazy and feel more like eating and listening to music before I go to bed, than writing.

On Tuesday they announced the roles of the musical. I forgot about the whole thing first. It appeared that I'm in the chorus, I didn't get any actual role. It was really weird, I was looking at my name and I was thinking: "OHMYGOSSH they spelled my name wrong...", and I was much more pissed of by the fact that they spelled my name wrong than the fact that I didn't get a role. Of course I'm kind of sad. This is my only chance ever to be in a high school musical. I guess I just wasn't good enough. Well, my life doesn't end, it'll still be lots of fun (I hope) and I'll get more friends.

I had my first delay EVER yesterday. Because of little bit of snow. It was ridiculous, really. I have to admit though that it was pretty sweet to stay in the bed till eight o'clock. Normally I wake up at six every freaking morning. That's one thing that I miss so much about my school in Finland... Sleeping till 9.30 some days even though it's a school day. And then just going to school, maybe eating some food (that is good and healthy and non-fattening), chilling on the couches and then going to classes (lets just not talk about them because they're hard and not that much fun). Having computers on the hallways is also pretty. And being able to use your phone at school!

Otherwise I'm kinda in the mood that I don't even want to think about Finland, I just want to live my life here (don't be scared mommy and daddy, I still love you guys). I realized one day that it's so much more fun to be happy than sad. I mean, what's the point of being miserable for "no reason", what's the point of not smiling if you just could smile and make everybody else's day better too. Now everybody here probably thinks that I'm a happy and positive all the time. They don't remember the first 3 months that I was alone, with no friends feeling lonely, not smiling and not talking to anybody. All is better now.

Here it's really different than in Finland. If I walk on the streets on Joensuu and smile to the strangers, they probably think I'm a lunatic. Which might not be that far away from the truth... Anyways, here people smile to the strangers and are so much more polite. It was weird when I first got to the airport in New Jersey and was waiting to get to the plane to Pittsburgh. I was shocked when some random dude in the line just started talking to me. I didn't know how to act. Of course I had heard about "small talk" and stuff, but it was still weird. Now I've gotten used to it. I've also pretty much gotten used to people being close to you when they talk, and touching you more. I think it took me about 3 months to adjust completely, and I don't just mean these things. Adjust to America. I mean of course there still are things that are new and I'm not used to, but now I feel really comfortable. I like it more and more every day in here.

Tomorrow is the Winter Concert. I want to say that I'm PUMPED about it just because pumped is like the funniest word ever. It just makes me think of pumpkins being exploded.

I'd write longer today but I don't want to be completely dead tomorrow at the concert, so I'm off to bed.

Lisäksi, aivan pakko sanoa, minä pääsen ehkä edistyneempään kuoroon. Siitä ei saa puhua kellekään, joten siksi en kirjoita siitä englanniksi. Kuitenkin jotakuta kiinostaa niin paljon, että pitää käyttää kääntäjää... Huoh. Kuitenkin, konsertin jälkeen olisin sitten ehkä molemmissa kuoroissa. Jeje♥

Anniina kiittää.

Ps. I'm off to Florida on Saturday! You might not hear about me for awhile. I know it's hard guys, but you just have to live with it.

Pps. I hope everybody understand my sarcasm.

*singing*

Okay, if you're like tired of hearing about how music is great and stuff, don't read this.

Well... Actually I just wanted to say that I love singing. Lalalallallaaaalala. Niin ja sain joulukalenterin♥

Byes.

Minusta on tullut kynsiviila-riippuvainen.

I'm actually pretty excited about this Writing-in-English thing! I get to practice my spelling, and Miss Groves doesn't have to use Google Translator to read my wonderful texts about how she's such a horrible teacher! Great, isn't it?

My life's pretty much nothing but music at the moment. This week it has been the musical, next week it's going to be the choir. We'll have our winter concert on Thursday and dress rehearsals on Monday and Tuesday. And the best thing EVER is that my family will be able to watch our winter concert.♥ They're going to Skype it to Finland. I'm sooooo excited and happy. And nervous.

It has really been so weird, I've actually had something to do after school lately. So I'm not anymore sitting on my bed from 3 to 9 staring at the wall. And eating. And then going to bed. I've also been thinking maybe I should start at the school's skiing club. I love skiing so much and I heard they're doing some trips. That would be awesome.

Okay I guess I have to tell that I was at the call backs. I wasn't as freaked out as the day before, until I had to go up on the stage and sing in front of everybody. I guess I did okay, there were some pretty talented kids. After singing they made us read some parts. I wasn't nervous of that at all, acting is something I've learned to be pretty comfortable with. I didn't get the chance to read a lot though. Some of the scenes were hilarious. I hope I'll get some small part, I would be so happy for that!

I stayed there after school and came home around 8. I was so dead tired, I hadn't eaten anything but the lunch, but I wasn't hungry at all. I was just so mentally exhausted. I went to lay to my bed but couldn't sleep. I just laid there. I felt like sleeping for a year. It really is nerve racking. For me at least! I still can't wait till the musical starts and I get something to do all the time.

My lovely grandparents sent me some recipes of Christmas desserts and then Christmas music, notes I mean. I might bake something super delicious some day... Omnom. I printed the notes and I've been trying to play some of them with that super lovely (sucky) keyboard. I can't wait to go to my next host family especially for one reason: real piano♥ I miss having a piano so much. Well, only about 25 days. It'll be sad to leave Skorics though. They have become another family to me, and I do love them really much. But it's always good to experience different kind of things. It would be kinda cool to have third host family too!

My weekend is probably going to be as normal as usually. Nothing special. I still haven't been to Pittsburgh, can you believe that! I hope Jack and Laura will take me there some day. Or somebody. I just want to go and see it so bad. Talking about them, guess who's going to be in Florida in a week?! We'll leave next Saturday and I'll get to explore Disney World for a one long week. Lovely. I'm exciteeeeeeddddd!

It just came to my mind, I haven't told you guys how Americans eat ranch with everything, have I? It's the dip thing if you don't know. Okay, so I'm home alone this night, I walk to the fridge and I'm going to eat some chicken. I'm looking for some ranch dressing, can't find it, and I'm like DARN, we're out of ranch, I can't eat my chicken now. And then I was like, WAIT, since when have I cared if there's ranch or not with my chicken? I'm really becoming an American. That's one true sign, when you start eating ranch with your chicken. And burgers, and fries, and "salad", and pizza. Then you're truly an American. And when you're ten pounds bigger than you used to be.

Anniina kiittää.

Ps. "Baby It's Cold Outside... Badaadbababa" I really feel like listening to Rajaton's Christmas album. It is so beautiful. Brings so many memories, sigh. Kulkuset (Jingle Bells) is just awesome, please listen to it, it makes me smile, that might happen to you too! En Etsi Valtaa Loistoa is a beautiful peace and I adore their version. And there's more...

Pps. There used to be this thing "Klikkaa jos luit" (joka muuten nollaantui nyt joka tekstistä, kun vaihdoin sen, äsh) at the bottom of each text, but now I changed it to an English version. Please click that button if you read the text, that way I'll have an idea how many readers I actually have. Thank you! And I really don't mind comments either... :----)

My crazy Wednesday

I suddenly decided to write this one in English. Before I came here, the Rotary people suggested that the exchange students would write their blogs in English. Well, I haven't done that yet. The reason is pretty simple - I'm a perfectionist in these things. I hate doing mistakes, and what I hate even more is other people noticing me making mistakes. And because my English is far away from perfect I really am going to make mistakes. But I'll try anyway. My English is a lot better now compared to four moths ago when I came. And besides, now all of my friends here could read something about me and my life! I don't know if I'm continuing to write in English though. We'll see.

My day was pretty crazy, a part of it at least. I was a bit nervous already when I woke up. What made me happy though was the snow. Oh, how long I've been waiting for it already. There are exchange students in our school who have never seen snow... And then there's me. "Is it like cold down there in Finland, or something?" Nope. Why would you think so, because it's close to North Pole? Yeah, it's only been down to like -30 C (about -20 F) already. And there's like a foot of snow, right rakkaani Suomenmaassa?

Anyways, the morning went so slow... Math, History, Biology. We've been doing labs in Biology this week. Today they opened up a (sheep's) heart. I was the only one, who didn't do anything, I didn't even look. I stared at my desk the whole period and sang Christmas songs to myself. Some other kids where also grossed out but curiosity won and they looked. I didn't. I just don't like the idea of cutting somebody's heart. Gross.

In art we started doing print making. We had to design our own thing or come up with something that we would later carve in the linoleum. Yesterday I edited a picture of Meryl Streep on my laptop. Today I started to sketch that to the linoleum. I'm not going to do it exactly the same, I think I'm going to somehow make it my own.

The rest of the day went fast... In choir we practiced our songs for our winter concert. In gym we played volleyball. In English we had an easy test. And then... The Auditions to the Musical. It was so stupid to be so freaking nervous. It's just a high school musical audition, for Goodness' sake. I just couldn't help it. I was literally freaking out. Thank Goodness I got the opportunity to practice my song before the actual audition. I can just imagine how pink I must've been singing in front of all those people. I really don't understand what makes me so nervous about singing. I'm okay with acting, I'm okay with speaking in front of people. I never was this freaked out before our plays or musicals in Finland. I don't understand. At some point they had to tell me to go and lay down and calm down.

I just love (see my sarcasm here, friends) how the things spread in these American schools. You don't even have to do anything and everybody knows something about you, something that you didn't even necessarily know about yourself. That happened with my drawing skills. I don't remember telling anybody in school that I even like drawing!!! I just suddenly started getting these "Oh I heard you're an amazing drawer." Next thing I noticed was that I was asked to draw the school play's t-shirts (which I was really happy of, of course. It was fun to do). And the next day everybody knew about it. Now the same thing happened with singing. People have been coming to me and saying: "I heard you're an amazing singer." And I'm like WHAT?!?! I'm surely not an amazing singer, I wish I would be. I'm okay. That's it. Doesn't mean that I don't love singing though.

So, I did it, sang in front of those extremely scary people, by myself. I forgot the words at some point and my voice was shaking, but I did it. The dancing part was easy, I didn't worry about it at all. Now I'm just waiting for the results - do I get a call back tomorrow. If I do, I guess nothing that I did today really matters. I'll just have to do it all again and better. Well, now I've already done it once, it shouldn't be that hard anymore. Yeah right.

I was hyper the whole evening after that. We went to church as always, now I've just been chilling. I'm listening to Christmas music. It's funny to see how many "Finnish" Christmas songs are actually just translated from English songs. I never thought about it. Today at school we were singing Rudolph the Reindeer in three different languages at the same time, English, Spanish and Finnish. It sounded pretty cool (and messed up haha). Petteri Punakuono, oli poro nimeltään...

About earlier this week. I somehow arranged to break my back. Actually nothing really even happened. It just started to hurt really bad during choir yesterday. I had to sit down and then stay there the next period because I simply couldn't walk. I'm so happy that some people are so nice here and help if something like that happens. I had to go to my last period and then I just walked like a pregnant woman. My legs also got numb during the evening. Today everything was better, which is a really good thing because I don't really enjoy not being able to walk.

Because of the snow everybody is hoping for a few hour delay tomorrow. I'm not. I'm the weird kid who actually likes school. At the beginning I liked it, then at some point I got bored (every freaking day is the same!), but now I've started to like it again. It's so easy, that I don't really have to study and well, it's something do to. I would just be bored at home! I have a pretty easy schedule though. I have many fun classes that I can't wait for.

I just have to say: If we would be cancelling school because of a little bit of snow in Finland, we wouldn't really be going there much in like at least 4 months.

It was really weird to write this in English. Now I can't write any bad things about Americans though, they'd understand (just kidding...;) Now I'm off to bed, I'm so tired of all this craziness and adrenaline... I better get used to these long days since the musical is going to start soon.

Anniina kiittää. (pakko laittaa tämä suomeksi, kun on tullut niin tavaksi)

Ps. Joulu on kohta, ihan superia.♥ Mitä mieltä olitte tästä enkkutekstistä?

Thanksgiving break

Olen nauttinut pitkästä viikonlopusta täysin siemauksin. En edes muista enää minkälaista koulussa on! Eikä onneksi tarvitse muistaa vielä huomennakaan...

Kiitospäivä ei ole mitään niin erikoista, kuin luulisi. Siitä puhutaan paljon ja hössötetään ja siivotaan ja touhutaan. Torstaina siivosimmekin koko talon, ennen kuin vieraita tuli neljän maissa. Mark kokkasi, Sarah siivosi yläkerran ja minä alakertaa. Jerry, Wilma ja Grover (Markin Kroatialaiset sukulaiset) saapuivat ensimmäisenä, myöhemmin tulivat Mommom ja Pappap, sekä Granny. Jaclyn tuli kotiin jossain vaiheessa. Siinä se ilta olikin, pöytä täynnä herkullista kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, maissia, täytemuffinseja (täyte ei olekaan kalkkunan sisässä, vaan erillään), parsaa ja kastiketta.

Ei mikään paras kuva, mutta kuva kuitenkin.

Jälkiruoaksi syötiin kurpitsajuustoakakkua ja marjapiirakkaa. Sitten vain chillailtiin. Siinä se oli. Ruoka oli kyllä herkullista, mutta odotin ehkä enemmän.

Perjantai-illan vietin Tamaran kanssa. Menin heidän luokseen ja katsoimme elokuvia koko illan. Hänen host-isänsä on elokuvafriikki ja heillä oli vaikka mitä hyviä elokuvia. Minä sain valita katsottavat elokuvat. Katsoimme The Five People You Meat in Heaven, The Boy in the Striped Pajamas, Inkheart ja Liar Liar. Pidin erityisesti ensimmäisestä. Liar Liarin olen nähnyt noin sata kertaa aikaisemminkin. Heillä oli talo jo täysin koristeltu joulua varten, joulukuusi pystyssä, valot seinillä ja kaikkea. Koirulillekin oli pistetty jouluinen vaate. Tui.

Lauantaina lähdimme Tamaran kanssa kirkolle "tyttöjen iltaan". Neljätoista tyttöä oli luvannut ja allekirjoittanut tulevansa. Neljä saapui paikalle. Terri, meidän ohjaajamme oli murtunut, sillä hän oli suunnitellut kaikkea mukavaa ja ollut aivan innoissaan. Meillä oli kuitenkin todella hauskaa. Hän puhui meille vähän oikeata asiaa, mutta suurimmaksi osaksi vain rupattelimme kaikesta turhasta. Minä myös koversin ensimmäisen kurpitsani. Sille tuli erittäin suloiset kasvot.

Eräs Christina teki aivan uskomattomia cupcakeja. Hän koristeli ne niin hienosti, ettei niitä melkein raaskinut syödä. Hän sanoikin, että haluaisi perustaa oman pikku putiikin ja myydä kaiken maailman leipomuksia. Olen puhunut hänen kanssaan aikaisemminkin hyvin paljon keskiviikkoiltoina ja hän on mielettömän mukava. Minä ehdotin, että voisin opettaa hänelle miten tehdä hyvän suomalaisen kakun. Hän oli aivan innoissaan ja sovimme, että joku päivä menen heille ja teemme yhdessä kakun.

Tänään, sunnuntaina, olimme tietysti kirkossa ja syömässä Mommomin luona. Voi että, kyllä isoäidit ovat parhaita kokkeja... Nyt kohta Vanessa tulee hakemaan minua ja menemme erään Nickin taloon opettelemaan musikaalitanssia porukalla. Minulla on vahva tunne, että tulen ystävystymään monien ihmisten kanssa musikaalin ansiosta.

Siinä viikonloppuni tähän mennessä pähkinänkuoressa.

Anniina kiittää.

Ps. Sain aivan ihanan kortin Tiuhtilta Saksasta ja se piristi päivää, kiitos ♥

Pps. Miksi, oi miksi olen niin huono keksimään lahjatoiveita/ostamaan lahjoja?

happyhappyhappyhappy!

Ihana sellainen kupliva iloisuudentunne rinnassa. Tiedättekö, kun on vain semmoinen tunne, että kylläpäs minä rakastan elämää aivan kamalasti. Vaikkei edes välttämättä tiedä että miksi. Vaikkei mitään isoa ja ihanaa olisikaan tapahtunut, vaikka vain pienet hetket ja tapahtuneet asiat saisivat hymyn kasvoille. Nehän ne tekevätkin onnelliseksi, pienet ihanat hetket.

Laulamisesta minulle todellakin tulee tällainen tunne. Ei sillä ole väliä, etten ole loistava tai ilmiömäinen. Tiedän, että pystyn laulamaan nuotilleen ja ääneni on kohtalainen ja tiedän varsin hyvin, etten ole loistava enkä ilmiömäinen, ihan keskiverto vain, mutta silti se saa minut niin iloiseksi. En malta millään odottaa koko aamupäivää, että pääsen kuoroon lounaan jälkeen. Musikaalista tulee aivan mahtavaa. Toivoisin niin kovasti, että saisin jonkun pienen lauluroolin. En kuitenkaan odota liikoja, sillä en halua pettyä. Koulussamme on niin paljon hyviä laulajia ja kaikki sanoivat, että suurin osa rooleista valitaan suhteiden perusteella.

Tiistaina meillä oli tanssiharjoitukset musikaalin koe-esiintymisiä varten. Kaikille, jotka haluavat osallistua musikaaliin opetetaan tanssi, joka pitää sitten tanssia viikon päästä viiden ryhmissä "tuomareille" (jotka ovat musikaalin ohjaajat). Tanssin jälkeen mennään yksitellen lavalle ja lauletaan koelaulu (joka minulla on tämä). Tänään lauloin ensimmäistä kertaa laulun omasta mielestäni puhtaasti.

Tänään meillä oli hyvin rento päivä koulussa, onhan viimeinen koulupäivä ennen Kiitospäivää. Meillä oli monta vapaata tuntia, jolloin minä ja pari muuta menimme kuorohuoneeseen harjoittelemaan tanssia ja lauluja esiintymisiin. Miss Groves on kyllä vain niin loistava, pakko sanoa näin sadannen kerran. Minua on kyllä onnestanut näiden kuoronjohtajien kanssa... Olen niin innoissani kaikesta, että huhhuh! Koittakaa kestää.

Kävimme tänään katsomassa Harry Potter 7 Tamaran, Danielan ja Martan kanssa. Minä jotenkin kummasti onnistun keräämään kaikki vaihto-oppilaat ympärilleni. Daniela on Columbiasta ja Marta on Latviasta. Elokuva oli parempi kuin yksikään aikaisempi HP elokuva ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen lukenut kaikki kirjat lukuisia kertoja suomeksi ja muutaman englanniksi. Elokuvat on aina ollut pakko nähdä, vaikka ne eivät ole mielestäni olleet kuin kohtalaisia. Tämä oli todellakin muista poikkeava, en millään jaksaisi odottaa toista puoliskoa... David Yates pisti kyllä parastaan.

Elokuvan jälkeen hyppelin autoon ja kotiin ja olin nauravainen ja iloinen. Mark ja Sarah lähtivät ulos syömään ja minä olen tämän illan yksin kotona. Jaclyn on isällään, Theo ja Olivia ovat äitillään. Tulee outo Thanksgiving, perhejuhla, ilman heitä. Jaclyn tulee ilmeisesti huomenna kotiin, Oliviasta ja Theosta en tiedä. Olisi kiva viettää viikonloppu kaikki yhdessä, mutta eipä voi mitään.

Nyt istun huoneeni lattialla ja kuuntelen Josh Grobania. Chillailen tässä vielä hetken ja sitten taidan mennä nukkumaan. Huomenna saa nukkua pitkään!♥

Anniina kiittää.

PS. Tekee mieli suklaata...

PPS. Tasan kuukausi jouluun..............

Fall (play and ball)

Lauantaina Mark sanoi yhtäkkiä, että ihanaa, että sinä olet onnellinen. Olen kuulemma ollut onnellisempi tällä viikolla kuin vielä kertaakaan täällä. Ainakin hänen ja Sarahin mielestä. Alkuviikko ei ollut niin loistava, mutta viikko se parani loppua kohden. Minä oikeasti olen asennoitunut elämääni täällä paremmin. Koti-ikävä ei paina ja yritän ottaa kaikesta irti niin paljon kuin vain mitenkään pystyn. Lisäksi tajusin miten paljon rakastan laulamista ja se teki minut iloiseksi! Olemme harjoitelleet tällä viikolla musikaalin koe-esiintymislauluja. Miss Groves oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti yrittää soprano-osaa. Voihan sitä aina yrittää, laulu on nimittän aivan mielettömän vaikea ja menee aivan mielettömän korkealle. Meidän luokasta yksi tyttö minun lisäkseni aikoo yrittää sitä. Minä yritin vaihtaa toiseen lauluun, altoille, joka oli noin tsiljoona kertaa helpompi, mutta Miss Groves ei antanut. Hänen mielestään olen ehdottomasti sopraano. No, mennään esiintymisiin kirkumaan ja tuhoamaan opettajien korvat.

Viime viikko ei poikennut edellisistään millään lailla. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan edelleen. Ainot poikkeus oli koulun näytelmä Flowers for Algernon, jonka kävin katsomassa. Meidän koulussa on melko lahjakkaita näyttelijöitä, he tekivät roolinsa kiitettävästi. Pääroolissa oleva Steven oli aivan mahtava. Kyllä rupesi tekemään mieli lavalle...

Tämä viikko on erilainen kuin muut viikot - Thanksgiving (kiitospäivä) on torstaina. Käymme koulussa vain maanantaista keskiviikkoon ja sitten seuraa viiden päivän viikonloppu, ah ihanuutta, perheen kanssa yhdessä oloa, jalkapalloa, paljon nukkumista ja vielä enemmän ihanaa ruokaa. Sitä odotellessa...

Lauantaina meillä oli Fall Ball, koulun syksyn tanssiaiset. Se oli kuitenkin enneminkin disco. Kaikki tytöt pukeutuivat hienoihin mekkoihin, useat kävivät kampaajalla ja manikyyrissä ja tekoruskettautumassa (kyllä, tiedän ettei se ole sana, mutta olen kykemätön suomenkieleen tällä hetkellä) ja pojilla oli puvut. Jotenkin kun kävelee koroissa läpi koulun käytävän kohti liikuntasalia, ei odota mitään superhienoa tai mahtavaa, mutta ei sitä kyllä odota discomusiikin jumputystäkään. Yllätyin vähän, kun DJ soitti Kei$haa täysillä ja puolet koulusta riehui tanssilattialla kengät viskeltyinä kauempana olevien pöytien alle. Nämä juhlavat tanssiaiset olivat siis villiä tanssimista kolme ja puoli tuntia putkeen. Mutta ei valittamista, minulla oli hauskaa, kunhan tytöt saivat ensin minut raahattua sinne tanssilattialle ja lopulta jopa tanssimaan.

"Jaaha, mitäköhän tästäkin tulee...." oli ajatukseni, kun Sarah kiharsi hiuksiani.

Lainasin Olivian vanhaa mekkoa. Vaikka väri ei ollut mikään lemppari, tykästyin mekkoon yllättävän paljon ja olin erittäin iloinen, etten ostanut uutta neljälläsadalla dollarilla. Ja kyllä ne hiuksetkin sitten jotenkin asettuivat.

Sunnuntaina lähdin aamulla kotoa yhdeksän aikaan ja olin takaisin kymmenen aikaan illalla. Olin menossa koko päivän. Kirkon jälkeen näin Magdaa, joka oli käymässä Uniontownissa perheensä tuttavaperheen luona. Oli kiva nähdä häntä ja kertoa kaikki kuulumiset. Sieltä minut tultiin hakemaan ja menimme suoraan illallisille samaan paikkaan, jossa viimeksi näimme hevosia. Ortodoksituttavien luokse! Söimme erittäin hyvää lammasta ja mausteista possua ja jälkiruoaksi kurpitsajuustokakkua, joka on muuten yllättävän hyvää. Täällä laitetaan kurpitsaa kyllä ihan kaikkeen syksyisin ja se maistuu paremmalta miltä kuulostaa!

Kun me lapset söimme toisessa huoneessa, akuiset kävivät kiivasta uskontokeskustelua aterioidensa äärellä toisessa huoneessa. Näitä keskusteluja on paljon. Mark tietää paljon ja ilmaisee mielipiteensä hyvin vahvasti, en todellakaan haluaisi olla väittelemässä häntä vastaan mitä tulee uskontoon. Kotimatkalla jatkoimme samaa keskustelua autossa perheen kesken. Vieläkin se jaksaa yllättää miten uskonnollisia nämä ihmiset ovat. Puhuimme evoluutiosta ja siitä, mihin he uskoivat. Sarah mainitsi, että hänen luokallaan (hän opettaa englantia lukiossa), on ainakin kaksi poikaa jotka uskovat evoluution. Jos Suomessa joltakin luokalta kysyisi niin melkein kaikki varmaan sanoisivat, että he uskovat evoluutioon! Asioista kertakaikkiaan vain ajatellaan eri tavalla täällä. Uskonto vaikuttaa elämään niin paljon enemmän kuin Suomessa. Jollain tasolla minä nautin siitä kovasti, tykkään käydä kirkossa ja tykkään kun saan tietää miten he ajattelevat asioista. En vain ymmärrä, että miksi tiede ja uskonto eivät voisi kulkea käsi kädessä.

Minulla oli erittäin hupaisa keskustelu ystävistä Markin kanssa tänä viikonloppuna. Hänen mielestään minun asenteeni on väärä, enkä halua ystävystyä kenenkään muiden kun muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Hänestä ne ystävyyssuhteet eivät tule kestämään niin kuin ne, jotka sidotaan amerikkalaisten nuorten kanssa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että heistä on vain vaikeampi saada tosiystäviä. Kyllä minä haluaisin saada superhyviä kavereita! Minua ei vaan uskota, kun sanon, että se on vaikeaa. Mitä minun sitten pitäisi tehdä toisin? Yritän kyllä hymyillä, tervehtiä ja puhua ihan mistä tahansa. Ja sitten kun minun pitää olla varovainen, etten ajaudu vääriin porukoihin. Ja eikä sitä oikeasti voi tietää millaista muualla on, jos ei ole ikinä lähtenyt Amerikasta.

Taidan lopetella näihin meininkeihin ja painua pehkuihin. Viime yönä sain vain 7 tunnin yöunet, joka on kamalan vähän minulla. Nyt pitää vähän ottaa kiinni. Huomenna pirtsakkana pystyyn kello kuusi AM!

Anniina kiittää.

PS. Koko iltapäivän piirsin kasvokuvaa Jaclynistä. Aion piirtää heistä jokaisesta kasvokuvan, ostaa kehykset, ja antaa heille joululahjaksi. Aika hyvä idea minusta, ei mene paljon rahaa ja ainakin säilyy muisto ikuisesti! Olivialle kun sanoin siitä tällä viikolla (oli pakko sanoa, kun hän asuu samassa huoneessa, lupasi olla kertomatta muille), ja sanoin että muistatte minut sitten ainakin jostakin! Hänen kommenttinsa oli: "Oh, don't worry, you would be really hard yo forget."

Toivotaan, että hyvässä mielessä!

oli pakko, kun ikävä Suomen kevättä ja kesää♥