Fall (play and ball)

Lauantaina Mark sanoi yhtäkkiä, että ihanaa, että sinä olet onnellinen. Olen kuulemma ollut onnellisempi tällä viikolla kuin vielä kertaakaan täällä. Ainakin hänen ja Sarahin mielestä. Alkuviikko ei ollut niin loistava, mutta viikko se parani loppua kohden. Minä oikeasti olen asennoitunut elämääni täällä paremmin. Koti-ikävä ei paina ja yritän ottaa kaikesta irti niin paljon kuin vain mitenkään pystyn. Lisäksi tajusin miten paljon rakastan laulamista ja se teki minut iloiseksi! Olemme harjoitelleet tällä viikolla musikaalin koe-esiintymislauluja. Miss Groves oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti yrittää soprano-osaa. Voihan sitä aina yrittää, laulu on nimittän aivan mielettömän vaikea ja menee aivan mielettömän korkealle. Meidän luokasta yksi tyttö minun lisäkseni aikoo yrittää sitä. Minä yritin vaihtaa toiseen lauluun, altoille, joka oli noin tsiljoona kertaa helpompi, mutta Miss Groves ei antanut. Hänen mielestään olen ehdottomasti sopraano. No, mennään esiintymisiin kirkumaan ja tuhoamaan opettajien korvat.

Viime viikko ei poikennut edellisistään millään lailla. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan edelleen. Ainot poikkeus oli koulun näytelmä Flowers for Algernon, jonka kävin katsomassa. Meidän koulussa on melko lahjakkaita näyttelijöitä, he tekivät roolinsa kiitettävästi. Pääroolissa oleva Steven oli aivan mahtava. Kyllä rupesi tekemään mieli lavalle...

Tämä viikko on erilainen kuin muut viikot - Thanksgiving (kiitospäivä) on torstaina. Käymme koulussa vain maanantaista keskiviikkoon ja sitten seuraa viiden päivän viikonloppu, ah ihanuutta, perheen kanssa yhdessä oloa, jalkapalloa, paljon nukkumista ja vielä enemmän ihanaa ruokaa. Sitä odotellessa...

Lauantaina meillä oli Fall Ball, koulun syksyn tanssiaiset. Se oli kuitenkin enneminkin disco. Kaikki tytöt pukeutuivat hienoihin mekkoihin, useat kävivät kampaajalla ja manikyyrissä ja tekoruskettautumassa (kyllä, tiedän ettei se ole sana, mutta olen kykemätön suomenkieleen tällä hetkellä) ja pojilla oli puvut. Jotenkin kun kävelee koroissa läpi koulun käytävän kohti liikuntasalia, ei odota mitään superhienoa tai mahtavaa, mutta ei sitä kyllä odota discomusiikin jumputystäkään. Yllätyin vähän, kun DJ soitti Kei$haa täysillä ja puolet koulusta riehui tanssilattialla kengät viskeltyinä kauempana olevien pöytien alle. Nämä juhlavat tanssiaiset olivat siis villiä tanssimista kolme ja puoli tuntia putkeen. Mutta ei valittamista, minulla oli hauskaa, kunhan tytöt saivat ensin minut raahattua sinne tanssilattialle ja lopulta jopa tanssimaan.

"Jaaha, mitäköhän tästäkin tulee...." oli ajatukseni, kun Sarah kiharsi hiuksiani.

Lainasin Olivian vanhaa mekkoa. Vaikka väri ei ollut mikään lemppari, tykästyin mekkoon yllättävän paljon ja olin erittäin iloinen, etten ostanut uutta neljälläsadalla dollarilla. Ja kyllä ne hiuksetkin sitten jotenkin asettuivat.

Sunnuntaina lähdin aamulla kotoa yhdeksän aikaan ja olin takaisin kymmenen aikaan illalla. Olin menossa koko päivän. Kirkon jälkeen näin Magdaa, joka oli käymässä Uniontownissa perheensä tuttavaperheen luona. Oli kiva nähdä häntä ja kertoa kaikki kuulumiset. Sieltä minut tultiin hakemaan ja menimme suoraan illallisille samaan paikkaan, jossa viimeksi näimme hevosia. Ortodoksituttavien luokse! Söimme erittäin hyvää lammasta ja mausteista possua ja jälkiruoaksi kurpitsajuustokakkua, joka on muuten yllättävän hyvää. Täällä laitetaan kurpitsaa kyllä ihan kaikkeen syksyisin ja se maistuu paremmalta miltä kuulostaa!

Kun me lapset söimme toisessa huoneessa, akuiset kävivät kiivasta uskontokeskustelua aterioidensa äärellä toisessa huoneessa. Näitä keskusteluja on paljon. Mark tietää paljon ja ilmaisee mielipiteensä hyvin vahvasti, en todellakaan haluaisi olla väittelemässä häntä vastaan mitä tulee uskontoon. Kotimatkalla jatkoimme samaa keskustelua autossa perheen kesken. Vieläkin se jaksaa yllättää miten uskonnollisia nämä ihmiset ovat. Puhuimme evoluutiosta ja siitä, mihin he uskoivat. Sarah mainitsi, että hänen luokallaan (hän opettaa englantia lukiossa), on ainakin kaksi poikaa jotka uskovat evoluution. Jos Suomessa joltakin luokalta kysyisi niin melkein kaikki varmaan sanoisivat, että he uskovat evoluutioon! Asioista kertakaikkiaan vain ajatellaan eri tavalla täällä. Uskonto vaikuttaa elämään niin paljon enemmän kuin Suomessa. Jollain tasolla minä nautin siitä kovasti, tykkään käydä kirkossa ja tykkään kun saan tietää miten he ajattelevat asioista. En vain ymmärrä, että miksi tiede ja uskonto eivät voisi kulkea käsi kädessä.

Minulla oli erittäin hupaisa keskustelu ystävistä Markin kanssa tänä viikonloppuna. Hänen mielestään minun asenteeni on väärä, enkä halua ystävystyä kenenkään muiden kun muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Hänestä ne ystävyyssuhteet eivät tule kestämään niin kuin ne, jotka sidotaan amerikkalaisten nuorten kanssa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että heistä on vain vaikeampi saada tosiystäviä. Kyllä minä haluaisin saada superhyviä kavereita! Minua ei vaan uskota, kun sanon, että se on vaikeaa. Mitä minun sitten pitäisi tehdä toisin? Yritän kyllä hymyillä, tervehtiä ja puhua ihan mistä tahansa. Ja sitten kun minun pitää olla varovainen, etten ajaudu vääriin porukoihin. Ja eikä sitä oikeasti voi tietää millaista muualla on, jos ei ole ikinä lähtenyt Amerikasta.

Taidan lopetella näihin meininkeihin ja painua pehkuihin. Viime yönä sain vain 7 tunnin yöunet, joka on kamalan vähän minulla. Nyt pitää vähän ottaa kiinni. Huomenna pirtsakkana pystyyn kello kuusi AM!

Anniina kiittää.

PS. Koko iltapäivän piirsin kasvokuvaa Jaclynistä. Aion piirtää heistä jokaisesta kasvokuvan, ostaa kehykset, ja antaa heille joululahjaksi. Aika hyvä idea minusta, ei mene paljon rahaa ja ainakin säilyy muisto ikuisesti! Olivialle kun sanoin siitä tällä viikolla (oli pakko sanoa, kun hän asuu samassa huoneessa, lupasi olla kertomatta muille), ja sanoin että muistatte minut sitten ainakin jostakin! Hänen kommenttinsa oli: "Oh, don't worry, you would be really hard yo forget."

Toivotaan, että hyvässä mielessä!

oli pakko, kun ikävä Suomen kevättä ja kesää♥