happyhappyhappyhappy!

Ihana sellainen kupliva iloisuudentunne rinnassa. Tiedättekö, kun on vain semmoinen tunne, että kylläpäs minä rakastan elämää aivan kamalasti. Vaikkei edes välttämättä tiedä että miksi. Vaikkei mitään isoa ja ihanaa olisikaan tapahtunut, vaikka vain pienet hetket ja tapahtuneet asiat saisivat hymyn kasvoille. Nehän ne tekevätkin onnelliseksi, pienet ihanat hetket.

Laulamisesta minulle todellakin tulee tällainen tunne. Ei sillä ole väliä, etten ole loistava tai ilmiömäinen. Tiedän, että pystyn laulamaan nuotilleen ja ääneni on kohtalainen ja tiedän varsin hyvin, etten ole loistava enkä ilmiömäinen, ihan keskiverto vain, mutta silti se saa minut niin iloiseksi. En malta millään odottaa koko aamupäivää, että pääsen kuoroon lounaan jälkeen. Musikaalista tulee aivan mahtavaa. Toivoisin niin kovasti, että saisin jonkun pienen lauluroolin. En kuitenkaan odota liikoja, sillä en halua pettyä. Koulussamme on niin paljon hyviä laulajia ja kaikki sanoivat, että suurin osa rooleista valitaan suhteiden perusteella.

Tiistaina meillä oli tanssiharjoitukset musikaalin koe-esiintymisiä varten. Kaikille, jotka haluavat osallistua musikaaliin opetetaan tanssi, joka pitää sitten tanssia viikon päästä viiden ryhmissä "tuomareille" (jotka ovat musikaalin ohjaajat). Tanssin jälkeen mennään yksitellen lavalle ja lauletaan koelaulu (joka minulla on tämä). Tänään lauloin ensimmäistä kertaa laulun omasta mielestäni puhtaasti.

Tänään meillä oli hyvin rento päivä koulussa, onhan viimeinen koulupäivä ennen Kiitospäivää. Meillä oli monta vapaata tuntia, jolloin minä ja pari muuta menimme kuorohuoneeseen harjoittelemaan tanssia ja lauluja esiintymisiin. Miss Groves on kyllä vain niin loistava, pakko sanoa näin sadannen kerran. Minua on kyllä onnestanut näiden kuoronjohtajien kanssa... Olen niin innoissani kaikesta, että huhhuh! Koittakaa kestää.

Kävimme tänään katsomassa Harry Potter 7 Tamaran, Danielan ja Martan kanssa. Minä jotenkin kummasti onnistun keräämään kaikki vaihto-oppilaat ympärilleni. Daniela on Columbiasta ja Marta on Latviasta. Elokuva oli parempi kuin yksikään aikaisempi HP elokuva ja olin todella positiivisesti yllättynyt. Olen lukenut kaikki kirjat lukuisia kertoja suomeksi ja muutaman englanniksi. Elokuvat on aina ollut pakko nähdä, vaikka ne eivät ole mielestäni olleet kuin kohtalaisia. Tämä oli todellakin muista poikkeava, en millään jaksaisi odottaa toista puoliskoa... David Yates pisti kyllä parastaan.

Elokuvan jälkeen hyppelin autoon ja kotiin ja olin nauravainen ja iloinen. Mark ja Sarah lähtivät ulos syömään ja minä olen tämän illan yksin kotona. Jaclyn on isällään, Theo ja Olivia ovat äitillään. Tulee outo Thanksgiving, perhejuhla, ilman heitä. Jaclyn tulee ilmeisesti huomenna kotiin, Oliviasta ja Theosta en tiedä. Olisi kiva viettää viikonloppu kaikki yhdessä, mutta eipä voi mitään.

Nyt istun huoneeni lattialla ja kuuntelen Josh Grobania. Chillailen tässä vielä hetken ja sitten taidan mennä nukkumaan. Huomenna saa nukkua pitkään!♥

Anniina kiittää.

PS. Tekee mieli suklaata...

PPS. Tasan kuukausi jouluun..............