New York♥

Takana on nyt kolme päivää tuossa "unelmien kaupungissa". Muistona väsymys, ihanat kuvat ja pari t-paitaa. Oli ehdottomasti arvoisensa reissu, aivan mieletöntä. Näin niin paljon ja koin niin paljon, ettei sitä voi uskoakaan. Väsyttää kyllä aivan mielettömästi, ajatuksista ei oikein saa kiinni.

Matkalla oli mukana EF:n ja Rotaryn vaihto-oppilaita, sekä perheitä + muita amerikkalaisia. Minun matkani alkoi jo torstai-iltana, kun Mark ajoi minut Johnstowniin. Siellä olin yötä matkan järjestäjien luona. Heillä oli kaksi vaihto-oppilasta Kiinasta ja tutustuin toiseen hyvin. Zheru oli aivan ihana energinen tyttö, joka pursusi elämäniloa joka suuntaan. Sai ajattelmaan omaakin asennetta ja yrittämään enemmän. Nukuin hänen kanssaan samassa huoneessa ja me kuuntelimme koko illan ihanaa musiikkia. Hän tutustutti minut joihinkin Kiinalaisiin artisteihin ja minä soitin hänelle paljon Rajatonta, kun sain tietää, että hän pitää rauhallisesta musiikista. Minusta tuntuu, että sain todella hyvän ystävän. Harmi vain en tiedä tulemmeko näkemään toisiamme enää ikinä.

Zheru

Aikaisin seuraavana aamuna lähdimme täydellä bussilastillisella kohti New York Cityä. Minua väsytti kamalasti, mutten kuitenkaan saanut nukuttua, joten torkuin kuunnellen musiikkia ja katsoen pari elokuvaa jotka näytettiin bussissa. Matka kesti noin seitsemän tuntia. Perille tullessamme aloitimme St. Patricin katedraalilta ja kiertelimme ympäriinsä Rockefeller Centerin alueella. Minä ja pari muuta menimme aivan ensimmäisenä NBC -storeen.

Se oli paikka täynnä kaikenlaista TV-ohjelmiin liittyvää sälää. T-paitoja, mukeja, kyniä, laukkuja, karkkia yms. Minä ostin itselleni Friends -t-paidan♥

Sen jälkeen vain kiertelimme ympäriinsä hetken, ennen kuin menimme taidemuseoon (the museum of modern art). Minä odotin innolla, että näkisin Salvador Dalin Valuvat kellot, mutta se oli ilmeisesti siirretty johonkin muualle, koska kukaan ei ollut löytänyt sitä. Höh. Näimme kuitenkin kaikenlaisia upeita maalauksia ja sitten niitä outoja nykytaide juttuja.

minä ja Zheru

Taidemuseon jälkeen suuntasimme bussilla kohti Chinatownia ja Little Italya. Meille suositeltiin muutamia ruokapaikkoja, mutta saimme kuitenkin itse valita missä söimme. Jotkut eivät syöneet ollenkaan, vaan käyttivät kaiken ajan shoppailemiseen. Minä, Lisa, Gabi ja Camile suuntasimme kohti Chinatownia aikomuksena löytää joku hyvä, oikea, kiinalainen ravintola. Kuljimme kaduilla, pysähtelimme välillä shoppailemaan ja luimme ravintoloiden ruokalistoja. Löysimme yhden mukavannäköisen ja kohtuuhintaisen ravintolan ja kun astuimme sisään, kohta perässämme tulivat kolme kiinalaista matkalla mukana olevaa vaihto-oppilasta, joista yksi oli Zheru. Me päätimme ottaa pöydän yhdessä. He sanoivat, että olimme valinneet oikein hyvän ravintolan. He auttoivat meitä ruokavalinnoissa ja puhuivat zingtsang-kieltä tarjoilijoiden kanssa. Ruoka oli erinomaista. Naminaminami. Kiinalainen tapa on, että kaikki ruoka jaetaan. Pöydän keskellä on pyörivä "alusta", johon ruoka laitetaan ja siitä voi sitten pyöritellä ja maistaa vähän muidenkin aterioita.

omnom♥ (kuvassa Gabi ja Song)

minä ja Zheru (rakastan tätä kuvaa!)

Mahat täynnä lähdimme yhdessä kävelemään läpi Chinatownin Little Italyyn. Sen läpi vain kävelimme ja pysähtelimme välillä jos näimme jotain mielenkiintoista. Illalla yhdeksän aikaan bussi vei meidät hotellille New Jerseyn puolelle. Illalla porukkaa kokoontui ja juttelimme ja pidimme hauskaa.

Seuraavana aamuna ajoimme taas heti aamusta New Yorkiin. Näimme lisää kirkkoja ja kävimme 911 -muistopaikalla ja näimme paikan, jossa tornit vielä kymmenen vuotta sitten seisoivat. Se oli hyvin surullista katsottavaa. Paikka oli täynnä kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat menettäneet läheisiään, valokuvia ja esineitä jotka kuuluivat viattomille uhreille.

meikäläinen ja George Washington

Brooklyn Bridgellä

Brooklyn Bridge oli mahti. Se oli aivan täynnä turisteja ja sieltä näkyi kyllä hyvin joelta Manhattanille. En kuitenkaan pystynyt keskittymään, sillä en malttanut odottaa musikaalia. Minä olin jo viikkoja sitten soittanut ja varannut minulle ja Lisalle liput Mamma Mia! -musikaaliin. En meinannut pysyä housuissani ollenkaan. Kun muut menivät bussiin, me otimme taksin keskustaan, Winter Garden teatterille.

yellow cab!

Selvisimme taksimatkasta hienosti, ja menimme jonoon. Olin jopa muistanut ottaa liput mukaani ja kaikki oli täydellistä ja panikoin turhista asioista. Meillä oli hyvät istumapaikat, vaikkeivat ne olleet kalleimmasta päästä. Minä hoin Lisalle "It's gonna be so great, you'll love it, it's gonna be so great, you'll love it....." kunnes hän hermostui. Mutta olin oikeassa. Kukapa sitä ei rakastaisi? Jos ei ole kokenut Broadway musikaalia, sitä ei voi vain ymmärtää. Silloin kun tulimme New Yorkiin ensimmäisen kerran porukalla, näimme Billy Elliotin. En ollut ikinä kuullut siitä aikaisemmin, enkä tiennyt koko tarinasta yhtään mitään, mutta silti se lumosi totaalisesti. Siinä on vain joku taika. Ja nyt, Mamma Mia!... Elokuva, jonka olen nähnyt ainakin 20 kertaa valehtelematta. Tarina, joka kertoo kauniista Kreikasta, hauskan tarinan. Se oli aivan mahtava. Ei sitä pysty kuvailemaan sanoilla. Näyttelijät olivat loistavia (vaikkakaan en pystynyt olemaan ajattelematta miten uskomaton Meryl oli roolissaan, eikä kukaan ikinä voisi päästä hänen tasolleen) ja lauloivat aivan loistavasti. Olin aivan ekstaasissa. Imin kaiken minkä ikinä pystyin itseeni ja kiljuin ja huusin ja taputin ja pompin ja lauloin mukana. Enkä ollut ainoa!

Näytelmän loputtua Skyn esittäjä jäi lavalle ja alkoi kertomaan miten voisimme lahjoittaa rahaa hyvään tarkoitukseen, maan HIV/Aids hoitoon. Voisimme ostaa cd-levyn, nimikirjoituksilla varustetun julisteen yms. Viimeisenä hän sanoi, että voisimme myös saada yhteiskuvan Donnan & Dynamoitten kanssa. Pakko sanoa: en ole ikinä käyttänyt $20 paremmin elämässäni. Ryntäsin alas katsomosta jonoon ja siellä he odottivat Spandex-asuissaan. Sönkötin innoissani miten loistavia he olivat olleet ja nolasin itseni varmaan ihan totaalisesti. He nauroivat minulle ja kiittelivät kovasti. Tuitui ne oli suloisia!

"Tanya", me, "Donna", "Rosie"

Olimme koko loppuillan aivan taivaissa Lisan kanssa. Hyppelimme, pölötimme ja leijuimme korkealla. Seikkailimme kahdestaan Broadwaylla ja Lisa shoppaili. Minä en tietenkään ostanut mitään. Jossain vaiheessa tapasimme muita tyttöjä eräässä ravintolassa. Se oli paikka, jossa kaikki tarjoilijat lauloivat. Se oli aivan loistavaa. He olivat kaikki todella lahjakkaita, osa heistä oli Broadway musikaaleista. He tarjoilivat samalla ja lauloivat ihania lauloja. Ruoka siellä ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta kyllä maistui, kun sai kuunnella hyvää musiikkia. Illalla menimme taas hotellille ja vietimme vähän aikaa yhdessä, ennen kuin menimme nukkumaan.

Lisa, minä, Elin (Islannista) ja Molly (Amerikasta)

Sunnuntaina nousille ylös jo seitsemän maissa ja ajoimme lautalle, joka vei meidät Vapauden Patsaan luokse. Menimme siis saarelle, jossa patsas oli. Vähän eri, kuin patsaan kaukaa näkeminen.

lautalta.

Lopetimme matkan Empire State Buildingin huipulle. Näkymä oli aivan mahtava. Kun seisoo kadulla, ja katsoo ylös niitä rakennuksia, kaikki näyttää niin hurjan korkealle. Empire State Buildingin huipulta muut korkeat rakennukset näyttivät pikkutönöiltä. Minä en voinut ajatella muuta kuin Sleepless in Seattlea ja miten he tapasivat sen rakennuksen huipulla. Sekin oli yksi mieletön kokemus.

Koko reissu oli siis kertakaikkiaan mahtava. Osasin nauttia New Yorkista todella paljon enemmän kuin viime kerralla. Viime kerralla minulla oli tosin todella kova koti-ikävä koko ajan. Lisäksi, tällä kertaa minulla oli ystäviä mukana. Ja sain paljon uusia ystäviä. Minusta tuntuu, etten ikinä pystyisi asumaan New York Cityssä, vaikka tykkäänkin siellä käymisestä. On vain niin paljon ihmisiä, ruuhkaa, liikennettä, ääniä. En ole tottunut siihen. Olen kuitenkin pienestä kaupungista kotoisin ja ehkä se on sopiva paikka minulle. Katsotaan mihin elämä johtaa!

Anniina kiittää.