Hei hei mitä kuuluu?

Hyvää kiitos. Kuulin juuri, että Suomessa sataa lunta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Täällä oli tänään 25 astetta! Vaikka rakastankin lunta aivan mielettömästi, olen oikeastaan iloinen ettei talvi vielä ala. Eihän syksykään ole ehtinyt vielä alkaa kunnolla! Lehdet ovat vasta hiljalleen alkaneet vaihtaa väriä ja ilma viiletä. Tänään oli oikein kaunis syyspäivä, muutoin on ollut vähän harmaata ja sateista, mikä ei kylläkään vaivaa minua tippaakaan.

Päivät kuluvat nopeasti ja viikonloppuisin on kyllä taas tekemistä riittänyt. Perjantai tosin oli chillailupäivä. Olimme Olivian kanssa kahdestaan illan, popitimme musiikkia nupit kaakossa ja tanssimme. Välillä pelasimme Wiitä. Sitä peliä siis, niillä ihmeohjaimilla! Kerroin muuten yhdelle pojalle kerran, että meillä on playstation 2 (kun hän kysyi), niin hän nauraa räkätti ja sanoi: "Onks se sit jotain uusinta uutta siellä, hahahah." Hauska juttu.

Lauantai aamuna puhuttuani maman, siskon ja rottien kanssa lähdimme vuorille, Ohio Pylelle. Siellä oli "buckwheat festivals". Buckwheathan on tattari. Siellä tarjoiltiin pannukakkuja, jotka oli tehty tattarijauhoista. Mielenkiintoisen makuisia kieltämättä, en voi sanoa, että tykkäisin hirveästi. Paikalliset söivät niitä omenasoseen, siirapin ja makeiden suolakurkkujen kanssa. Minä tyydyin syömään tavallisia pannukakkuja omenasoseella, naminami! Amerikkalaiset pannukakut muuten maistuvat enemmän leivältä kun pannukakulta. Ne ovat pieniä ja pyöreitä ja ne paistetaan pannulla. Nämä pannukakut olivat parempia kun normaalisti!

Myöhemmin iltapäivällä Violet, yksi jäsen meidän Rotaryklubista, vei minut katsomaan rallia. Nyt jos olen väärässä, niin joku saa korjata, sillä en ole varma että onko se rallia. Joka tapauksessa car race. Hän oli halunnut viedä minut, jotta saisin kokea uusia asioita. Hänen poikansa oli ajamassa. Katsoimme autoja ajamassa ympyrää noin kuusi tuntia. Nopeita autoja jaksoi katsoa, hitaita ei oikein.

Kun lämpötila tippui alle viiteen asteeseen yhdentoista aikaan yöllä, niin minä olisin ollut valmis lähtemään. Loppujen lopuksi olin kotona yhden aikaan yöllä, yltä päältä kakassa. Se on mielettömän likaista hommaa! Autot ajavat kierroksia kierroksen jälkeen tiellä, ja hiekka ja kura ja rapa senkun pöllyäävät. Ne leijuvat yleisön joukkoon. Hiukseni, korvani, nenäni ja suuni olivat täynnä likaa.

Harmi kyllä kamera unohtui kotiin ja piti ottaa surkeita kuvia puhelimella, tuo on paras kuva jonka sain.

Sunnuntaina, kerkisin käydä kirkossa ja syömässä mummolassa herkkuruokaa. Miten se on aina niin, että mummot tekevät parasta ruokaa? Ihme juttu... Jospa minäkin sitten mummona oppisin kokkaamaan paremmin. Minun on muuten pitänyt kokkailla suomalaista ruokaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ensi viikon perjantaina kuitenkin minulla on aikomuksena leipoa kakku, sillä silloin ovat minun syntymäpäiväni. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut. Olen asunut tasan kaksi kuukautta Skoricien talossa. Syksy ja alkutalvi varmaan menevät mielettömän nopeasti, sillä minulla on todella paljon tekemistä. Pääsen käymään vaikka missä paikoissa, niistä kerron enemmän myöhemmin kunhan kaikki varmistuu!

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä yövyimme kavereiden kanssa Lizin talossa. Minä, Olivia, Dawn, Tamara, Abbey ja Vanessa olimme siellä. Lucas tietenkin, koska hän asuu siellä. Kuuntelimme musiikkia ja tanssimme ulkona nuotion ääressä, söimme vaahtokarkkisuklaakeksiherkkuja ja nauroimme paljon. Myöhemmin menimme sisälle ja katsoimme minulle aivan liian pelottavan elokuvan, The Strangers. Minä ja Tamara istuimme vierekkäin ja kiljuimme tyynyihin silmät kiinni. Liz istui viereisellä sohvalla kiljumassa. Hassua, miten kauhuelokuvat vaikuttavat ihmisiin niin eri tavalla. Siinä se ilta olikin, menimme nukkumaan ja aamulla tulimme kotiin.

Arki täällä jo rutinoitunut (hihi mikä sana). Koulun jälkeen lepään hetken, syön ja juon ehkä jotain, teen läksyt, kuuntelen musiikkia ja datailen Olivian kanssa kunnes Sarah, Theo ja Jaclyn tulevat kotiin. Sitten Sarah tekee ruokaa ja syömme kun Mark tulee kotiin, ellemme lähde johonkin ravintolaan. Siinäpä se ilta sitten on. Joskus olen todella kiireinen kotiläksyjen kanssa ja jos en ole, olen tylsistynyt ja saamaton.

Sarah hoitaa aika paljon kotiaskareista. Minä ja Olivia hoidamme joskus alakerran: imuroimme ja pyyhimme pölyt. Lattioita peittävät kokolattiamatot suurilta osilta. Pesemme Olivian kanssa omat pyykkimme. Täällä on kuivuri, joka on muuten tosi kätevä kun ei tarvitse ripustaa pyykkejä kuivumaan! Mark tulee niin myöhään kotiin ja on usein niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään muuta kuin istua hetkeksi ja katsoa televisiota.

Minua edelleen ihmetyttää se miten täällä liikutaan ihan kaikkialle autoilla. Jos ei ole autoa, ei pääse liikkumaan ja se harmittaa välillä. Yksi ilta minä ja Theo katsoimme leffaa ja olisimme halunneet leffamässyä. Ehdotin, että kävelisimme läheiselle kioskille ja ostaisimme. Theo oli aivan kauhuissaan ja sanoi että no ei varmasti, ei Mark antaisi meidän kävellä niin kauas. Kioski on vajaan kilometrin päässä.

Joskus vain kaipaisi sitä, että voisi lähteä kävelylle metsään tai johonkin rauhalliseen ja hiljaiseen paikkaan. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ainot ulkoilupaikka täällä on läheinen koulu, sen ympäri on hyvä käydä iltakävelyllä. Mutta sinnekin pitää ensin ajaa autolla. Liikkumiselle ei siis ole oikein mahdollisuuksia, ellei ole jossain joukkueessa koulussa.

Tämä loppu maanantaipäivä onkin sitten vain rauhoittumista ja lepäilyä. Taidan mennä aikaisin nukkumaan, että jaksan koulussa. Alkuviikosta on kolme testiä ja loppuviikkohan meneekin juhliessa!

Anniina kiittää.