Happy Birthday to me!

Olen viettänyt aivan ihanan synttäriviikonlopun! Eikä 17 nyt niin ärsyttävältä tunnu, ei laisinkaan. Ei ainakaan täällä! Olenhan vielä aivan kakara, kun meidän 18 on täällä 21.

Olin päättänyt tehdä itselleni kakun. Olin koko viikon hermostunut ja stressaantunut asiasta, se olisi minun ensimmäinen ihan itse tekemä kakku! Olen kyllä tehnyt kakkuja monesti äitin ja Emilian kanssa yhdessä, mutten ikinä ihan itsekseni. Sitten minua vielä jännitti se, että mitä nämä ajattelisivat suomalaisesta täytekakusta. No, torstai-iltana aloitin leipomisen. Sähelsin desilitrojen muuttamisen "cup"eiksi ja lopulta vain tein taikinan suunnilleen oikein -periaatteella. Ilmeisesti se kuitenkin onnistui hyvin ja kohosikin loistavasti.

Sillä aikaa kun kakku jäähtyi, lähdimme käymään hampurilaisilla, olihan torstai-ilta. Kakun täyttäminen venyi siis aika myöhäksi. Noudatin baban (mummon♥) ohjetta ja äitin viime hetken neuvoja ja onnistuin jotenkin ihmeellisesti! Perjantaina koulun jälkeen koristelin sen kermavaahdolla ja vadelmilla. Söimme sen yhdessä, kun Mark tuli kotiin. Kaikki olivat ihan ihmeissään. Amerikkalaiset eivät kostuta kakkujaan ollenkaan! Eivätkä käytä kermavaahtoa. Kaikki tykkäsivät siitä todella paljon ja saan kuulemma tehdä kakkuja useamminkin. Markin mielestä kermavaahtotäyte maistui kevyeltä ja terveelliseltä, ja he kysyivät, että miten ihmeessä tein sen niin hyväksi! Öö... vatkasin kermaa ja laitoin sokeria? Vaikeaa kieltämättä. Ja Olivia kysyi: "Sinäkö ihan oikeasti vain laitoit Spriteä sen kakun päälle? Ihmeellistä..."

Sain myös joitakin ihania lahjoja! Sain todella nätin laukun, kukkaron, rannekorun, neulepaidan ja topin. Sain myös taloudellista tilannettani tukevia lahjoja Suomesta!!! Äiskän ja siskon pakettia pitää odottaa maanantaihin. Se tuli postiin tänään, muttemme ehtineet hakea sitä ennen sulkeutumisaikaa.

Eilen illalla sitten kuuden maissa meille tuli talo täyteen nuoria ja lähdimme ajamaan Pittsburghiin huvipuistoon, Kennywoodiin. Abbey, Tessa, Dawn ja Tamara tulivat sekä Theon kaveri Nick. Lähdimme kahdella autolla. Se oli minun ensimmäinen kertani Pittsburghin lähellä. En kuitenkaan nähnyt mitään ajaessamme sen läpi, sillä oli niin pimeää. Kennywoodissa oli "fright night". Huvipuisto oli täynnä pukeutuneita ihmisiä, jotka säikyttelivät ja seurasivat perässä. Me kävimme vuoristoradoissa ja kaikissa maailman pelottavissa laitteissa. Joistakin pidin ja joistakin en. Jättisuuri keinu oli aivan liian pelottava, huhhuh.

Tuollainen hehkuva juttu minulla on päässäkin!

Sain kokea myöskin erittäin mielenkiintoisia ruokakokemuksia. Söimme ranskalaisia cheddarjuustolla ja pekonilla. Se todellakin maistui aivan yhtä herkulliselta kuin näyttikin. Jokainen voi ihan itse päätellä, mitä tarkoitan...

Jälkkäriksi muut söivät vielä uppopaistettuja, dominontapaisia keksejä. Minä en edes maistanut, olin niin korvia myöten täynnä rasvaa siinä mennessä. Kaikkea sitä...

Ajoimme sitten kotiin yötä myöten. Olin onnekas kun sain nukkua omassa sängyssäni, muut nukkuivat sohvilla ja ilmapatjalla. Kumma kyllä kukaan ei joutunut nukkumaan lattialla tällä kertaa... Aamulla heräsin kolinaan yläkerrassa. Tänne muuten kuuluvat aivan kaikki äänet yläkerrasta. Vaikka hipsisit hissukseen, niin silti kuulostaa kuin elefantti pomppisi pään päällä... Joka tapauksessa, Mark oli siellä tekemässä aamupalaa meille kaikille. Ette ikinä usko mitä kaikkea söimme. Mark sanoi, että oli kuluttanut 175$ tähän aamupalaan. Me istuimme pöytään lautaiset edessämme ja hän toi meille ruokaa pöytään sitä mukaan kun se valmistui. Aloitimme hedelmäsalaatilla, sitten tulivat fariinisokeri-paprikajauheseoksessa paistetut ananakset (NAM!), pannukakut siirapilla, kermavaahdolla ja vadelmilla, täytetyt omeletit (sisällä paprikaa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja juustoa + joitakin kasviksia), perunat, makkarat ja pekoni. Makkaroiden kohdalla iski meikäläiselle stoppi. Ei kyllä kukaan puhunut paljoa siinä pöydässä sulatellessa sitä ruokamäärää. Ylösnouseminen teki tiukkaa. Oli kyllä ihan mielettömän herkullista. Mark on todella hyvä kokki, hän oli pitkään ravintola-alalla ennen kuin perusti oman firman ja alkoi tekemään t-paitoja, merkkejä, julisteita ja muita sellaisia.

Olivia kävi tänään muuten testissä, ja nyt hän saa ajaa autoa aikuisen ollessa kyydissä. Olivia ajeli tänään ympäriinsä ja me istuimme kyydissä peloissamme. No ei lainkaan, hän oli mielettömän hyvä ajaja! Miten ilmaan minkäänlaista kokemusta voi yhtäkkiä osata ajaa autoa? En minä vaan siihen pystyisi! Hän ajoi moottoritiellä pimeässä 100km/h ensimmäisenä päivänään ratin takana!

Viime viikosta sen verran, että se oli aika kiireinen testien ja kotiläksyjen kanssa. Sain myös Markilta tehtävän, piirrä hevonen heittämässä roskia roskikseen, niin siitä tehdään juliste stadionille roskausta vastaan. Meidän koulun logo on siis mustangi, siksi hevonen. Siinä siis ensimmäinen ikuinen merkki minusta Amerikassa!

Viikko on kaiken kaikkiaan tähän mennessä ollut hieno. Uuvuttava, mutta hyvä. Rankkaa bilettämistä synttäreiden johdosta, haha (not)! Välillä on tullut semmoinen tunne, etten halua lähteä täältä ollenkaan! Mutta älkää pelätkö, kyllä minä kotiin tulen ihan mielellään vuoden päästä. Nyt unten maille...

Anniina kiittää.

PS. En jaksa odottaa maanantaita!!!