Viime viikko oli Steelers -viikko. Pittsburgh Steelers on yksi tämän maan suosituimmista jalkapallojoukkueista. Jalkapallohan on tiivistettynä lihavia miehiä isolla kentällä rynnimässä nahkaisen, soikean pallon perässä. Ja kaikki rakastavat sitä. Jopa tytöt! Suomessa ei varmasti ole yhtäkään urheilulajia, jolla olisi samantasoinen suosio kun jalkapallolla Jenkeissä. Niin monet ihmiset katsovat jalkapalloa. Perjantaina koulussa suurimmalla osalla oli päällään Steelersejen paita, tai he olivat pukeutuneet mustaan ja kultaan. Minäkin lainasin Lauralta vaatteita etten liikaa erottuisi massasta. Pojat maalasivat kasvonsa ja laittoivat kultaista ja mustaa hiuslakkaa päähänsä. Hullua.
Eilen oli siis Super Bowl, joka on ilmeisesti jonkinlainen finaaliturnaus. Siitä puhuttiin koko viikko ja innolla odotettiin sunnuntai-iltaa. Kuuden maissa olivat kaikki tiukasti liimaantuneet television ääreen. Se oli valtava pettymys kun häviö tuli ja tuntui että kellään ei ollut elämäniloa tänään koulussa. Minua vähän nauratti. Super Bowl on niin katsottu, että 30 sekunnin mainos maksaa 3 miljoonaa dollaria. Jack kertoi.
Minulla oli vaihteen vuoksi kiireinen viikko. Musikaali on nyt alkanut toden teolla, olemme siellä joka ilta ainakin kuuteen asti ja lauantain harjoitukset ovat yhdeksästä kahteen. Nyt siellä tapahtuukin paljon enemmän, ryhmätanssit ja -laulut on jo melkein kaikki käyty läpi. Nyt on enää hiontaa ja näyttelemistä. Kauhea stressihän siellä on, esitykset ovat kuukauden päästä ja tuntuu, että ollaan vielä ihan alkupäässä kaiken kanssa.
Minä ja Shullby!
Minä olen onnistunut levittämään Suomalaista kulttuuria ja kieltä nyt aivan loistavasti. Kuorossa jotkut laulavat innoissaan ja jotkut eivät niin innoissaan Postikorttia. Minäkin pääsin pianon taakse ja sain kokea miltä tuntuu opettaa. Ihan mahtavaa! Se tuntui niin omalta jutulta, olisi ihan mieletöntä olla kuoro-opettaja sitten joskus vuosien päästä... Lisäksi olen opettanut näille lähimmille ystäville suomen ihanaista kieltä. Siinä tulee aina aww-reaktio kun he sanovat "kiitos" tai "turpa kiinni".
Viikonloppuni oli ihana. Perjantaina menimme kavereiden kanssa syömään.
Tämän kuvan laitoin ihan vain sen takia, että näkisitte minun "Here We Go Steelers" -paidan.
Lauantaina olimme päättäneet mennä Pittsburghiin shoppailemaan Promia varten ja lähdimmekin ajelemaan sinne musikaalin jälkeen. Shelbyn äiti ajoi ja me kaikki pääsimme mukaan.
Se oli minun ensimmäinen kerta Pittsburghissa, olin aivan mielettömän innoissani. Ensin menimme pieneen kauppaan, jossa oli aivan mielettömästi erilaisia mekkoja. Minä en ollut alunperinkään ostamassa mekkoa, sillä Shelby lupasi, että saisin lainata hänen viime vuotista. Päätin kuitenkin sovitella mekkoja huvin vuoksi. Brittany valitsi minulle ja Greerille kaikki mekot, joita sovitimme, koska me olemme molemmat surkeita shoppailijoita. Olimmekin valmiit ensimmäisenä ja sitten katsoimme muita heidän sovitellessaan mekkoja.
Tämän jälkeen menimme todella hyvään Intialaiseen ravintolaan syömään. Voi kun se ruoka muistutti minua niin paljon siitä maasta. Rupesi todella kovasti tekemään mieli matkustaa takaisin Intian kuuman auringon alle... Join Mango Lassia ja söin tulisia kasvisruokia ja valkosipuli-naanleipää. Sitten otettiin pari suloista ryhmäkuvaa.
Illan lopuksi menimme Pittsburgh kiertueelle ihan sen vuoksi, että se oli minun ensimmäinen kerta siinä kaupungissa. Se on kyllä aivan mielettömän kaunis. En ymmärrä, että miksi minua ei ole viety sinne aikaisemmin. Tykkäsin todella paljon ja haluaisin kovin paljon mennä sinne uudestaan joku kerta.
Tänään minä vihdoin onnistuin. Ruoanlaittohistoriaa Amerikassa. Colton tykkäsi makaronilaatikosta! Jippijei! Sovelsin kyllä hieman, jotta sain siitä hänelle mieluisemman; jätin sipulin pois, maustoin vähän enemmän ja lisäsin juustoa päälle. Oli se kyllä aika herkullista. Hän söi lautasen tyhjäksi hirmuisella vauhdilla ja pyysi lisääkin. Olen erittäin iloinen! Nyt pitäisi keksiä muitakin ruokia, mistä hän pitäisi...
Huomenna olisi koulussa kaikilla paitsi senioreilla jonkinlaiset harjoituskokeet, jotka täytyy ottaa yliopistoja varten (ilmeisesti). Kävin kysymässä kansliasta ja minun ei kuulemma pidä ottaa niitä, joten minä pääsen koulusta pois ajoissa, niin kuin senioritkin. Joten menemme varmaankin yhdessä syömään johonkin huomenna kavereiden kanssa. Tietenkin myöhemmin pitää tulla takaisin musikaaliharjoituksiin. Joten taas jälleen yksi kiireinen viikko edessä. Aika se vain lentää.
Anniina kiittää.